”Hoosianna, Daavidin Poika, kiitetty olkoon hän! …”.Näin alkaa virsikirjamme ensimmäinen virsi. Tuon Hoosianna-hymnin sävelsi Georg Joseph Vogler vuonna 1795. Se esitettiin Suomessa ensimmäisen kerran 1807. Virttä lauletaan maamme kirkoissa vanhan perinteen mukaan ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Sitä lauletaan ensi sunnuntaina myös Lempäälän ja Vesilahden kirkoissa.
Hoosianna on hepreankielinen huudahdus, joka merkitsee ´´oi auta´´ tai ´´pelasta´´. Tätä ylistyshuutoa käytettiin myös silloin, kun Jeesus saapui Jerusalemiin aasilla ratsastaen muutama päivä ennen ristiinnaulitsemistaan. Tapahtuman muistoksi vietetään palmusunnuntaita.
Ensi sunnuntaista alkaa adventtiaika, joka päättyy jouluaattoon. Uusi kirkkovuosi alkaa myös ensimmäisestä adventtisunnuntaista. Adventti merkitsee Herran tulemista. Adventti on joulun odottamista ja siihen valmistautumista. Ensimmäinen adventtisunnuntai, nöyrtymisen adventti, on yksi suosituimmista juhlapyhistä kirkoissamme.Aikojen kuluessa tästä sunnuntaista on tullut ilonjuhla. Jo keskiajalta alkaneen perinteen mukaan evankeliumina on palmusunnuntaihin liittyvä kertomus Jeesuksesta. Näin ollen adventti liittyy palmusunnuntain ja pääsiäisen tapahtumiin. Toisen adventtisunnuntain, kunnian adventin, aihe on Kristuksen tuleminen kunniassaan aikojen lopulla eli niin sanottu toinen tuleminen. Kolmas adventtisunnuntai, hengen adventti, on omistettu Johannes Kastajalle, Jeesuksen tien raivaajalle ja neljäs adventtisunnuntai, pyhä adventti, lasta odottavalle Marialle, Jeesuksen äidille.
Koko adventtiaika päättyy siis jouluun, Jeesuksen syntymän riemujuhlaan. Meillä on ilosiitä, ettäJeesus lähetettiin pelastajaksemme. Jokainen meistä voi olla kiitollinen Luojallemme, koska ´´Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoiainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän´´ (Joh. 3:16). Voimme siis hyvällä sydämellä huudahtaa – Kiitetty olkoon Hän!.
Varmaan useat meistä ovat jossain vaiheessa ajatelleet elämänsä kulkua – miten se on ollut erilaisten sattumien tulos. Vai ovatko ne olleet sattumia? Ainakin omalta kohdaltani uskon, että elämäni on ollut Korkeimman johdatusta. Mielestäni minulla on ollut elämässäni enemmän onnea kuin ymmärrystä. Siksi voin sanoa – Kiitetty olkoon Hän!
Usko Gullstén