Parikymmentä vuotta on mieltäni vaivannut Isojärven kansallispuistossa Heretyn kämpän lähellä oleva kivi. Se oli iso, pyöreälinjainen lohkare, joka seisoo kallion laella kolmen jalan päällä. Jo yksi silmäys sanoo, että kivessä on jotain outoa. Jääkausi ei ole voinut nostaa tuota isoa kiveä noin kauniisti kolmen pienen kiven päälle.
Muutaman viime kuukauden aikana on selvinnyt, että kyseessä on muinaisjäännös, jota kutsutaan jalkakiveksi. Tällaisia kiviä on Suomessa Lappia myöten. 1700-luvulla Itä-Suomessa papit epäilivät niissä olevan jotain pakanallista ja yllyttivät kansaa tuhoamaan tällaisia kiviä.
Kivet ovat 180 ja 190 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolella, mikä tarkoittaa, että nämä jalkakivi-asetelmat ovat Yoldia –meren ajalta noin 11 000 tuhannen vuoden takaa. Jos suostumme hyväksymään sen, että jääkausi ei ole tuottanut Suomen alueelle likemmäs sataa tällaista jalkakiveä, joudumme kysymään, miten tuollainen jalkakiveksi koottu kiviasetelma on saatu aikaan?
Ensimmäinen, äärimmäisen ennakkoluuloton vaihtoehto olisi, että ihminen on jollakin tavalla kyennyt kumoamaan painovoiman jalkakivien kohdalta. En tähän huikeaan oletukseen usko.
Toinen mahdollisuus on se, joka tunnetaan Tiibetistä buddhalaismunkkien taitona: kiviä voidaan siirtää soittamalla torvisoittimilla määrätynlaista musiikkia, jolloin – uskomatonta kyllä – isotkin kivet siirtyvät paikasta toiseen. Tämä ilmiö on dokumentoitu ja pidän sitä mahdollisena. Syytä, miksi torvisoiton värähtely siirtää kiviä, ei osata toistaiseksi selittää. Ilmeisesti Raamatuissa kerrottu Jerikon muurien sortuminen perustunee tähän samaan ilmiöön.
Ottaisin selittääkseni jalkakivien rakentamisen jään paisuntavoiman avulla. Jalkakiviä on tehty sulavan jään alta paljastuville sileäpintaisille, puuttomille kallioluodoille. Oletetaan luoto, jolla sattuu olemaan tuollainen kuplavolkkarin kokoinen yläkivi. Paikan arvokkaaksi kokeneet hylkeenpyytäjät ovat havaintojen pohjalta todenneet, miten valtava nostovoima jäällä on. He ovat tuoneet talvella jostain kauempaa kolme sylikiven kokoista kiveä ”jaloiksi” ja hakanneet jään nostaman yläkiven ja kallioluodon väliin jäähän kolme koloa ja työntäneet tuodut kivet koloihin. Kesällä jää sulaa ja yläkivi seisoo tukevasti kolmen alakiven päällä. Koska maa edelleen kohoaa, eivät seuraavat talvetkaan siirrä jalkiveä kerran luoduilta sijoiltaan.
Jos jään luontainen nostovoima ei riitä voidaan kiven ympärille jäädyttää lumesta ja vedestä ”kaulus”, johon vettä lappamalla saadaan pakkasen nostama jäänpinta. Se kohottaa kiveä enemmän kuin jää luodon ympärillä.
Miksi tällaisia jalkakiviä tehtiin? Koska kovin monen kiven kolmesta alakivestä yksi on punertavaa kivilajia, ovat asiaa pohtineet olettaneet, että punertava kivi on muna. Siis sotkan muna, Kalevalan alkukertomuksen muna, josta maailma syntyi. Huikea ja samalla uskottava oletus jääkauden loppuvaiheesta.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
