Lapsen yksivuotissynttärit olivat edessä. Olen aina viihtynyt keittiössä niin tehden kuin syödenkin, joten halusin tehdä tarjottavat itse. Normaalisti perheemme ei ylensyö viljatuotteita, leipää ajoittain ja puuroa silloin tällöin. Viljatuotteet kun tuppaavat turvottamaan ja aiheuttavat tahattomia rupsahduksia. Nyt listalla oli lähinnä budjettisyistä kolmioleipiä, valmiskakkupohjia, keksejä ja pullapitkoa.
Juhlat sujuivat, vieraat viihtyivät ja kävivät vuorollaan hieman hapella aika-ajoin. Oma iltani sujui lähinnä vasemmalla kyljellä maaten hiljaisesti suhautellen hissuksiin.
Seuraavana päivänä suuntasimme tuttavapariskunnan luo, jotka eivät aikataulujen vuoksi päässeet virallisiin juhliin. Olimme luvanneet tuoda rääppiäisiä. Istuimme vieraassa pöydässä ja söimme samoja viljatuotteita kuin edellisenä päivänäkin. Pidättelin parhaani mukaan, ja kun viimein lähdimme huokaisin helpotuksesta. Tilasimme hissin kahdeksanteen kerrokseen ja hissiin päästyämme rupsautin sellaisen viiden sekunnin vinkuvan.
Hissin lähtiessä alaspäin se nytkähtäen stoppaakin seiskakerrokseen ja sisään astuu pieni kurttuinen mummeli. Viidennen kerroksen kohdalla mummeli toteaa, jotta taitaa vauvalla olla vellit vaipassa tai sitten isännälle voisi laittaa pihkatapin. Pahoittelen henkeäni pidätellen.
Samalla reissulla emäntä ilmoittaa käyvänsä apteekissa pikaisesti kun on siinä matkan varrella. Oma paikkani on takapenkillä lapsen seurana. Emäntä kurvaa apteekin pihaan, pinkaisee autosta ja samalla pinkaistessaan suhauttaa hieman.
Itsellänikin kiertää niin, että rupsautan takapenkkiä ravisuttavan tujauksen. Haju alkaa hissuksiin hiipiä tuolin pehmusteista ilmoille. Miten voi ihmisestä irrota niinkin suussa maistuvia hajuja? Painan ikkunan avausnappia, painan uudestaan, mutta mitään ei tapahdu. Emäntäni on hyvin turvallisuustietoinen ja vaikka lapsemme on vasta vuoden, eikä todellakaan saisi edes ikkunoita itse auki, on puoliso kytkenyt ne pois päältä.
Happi alkaa todella loppua ja alan nykiä ovenkahvaa. Lapsilukko… Emäntä on siis kytkenyt nekin päälle sitten viime kerran. Näin ollen istun hajuissani kiltisti emäntää odottaen ja olen kiitollinen että lapsi nukkuu eikä joudu maistelemaan aromeja.
Illalla sitten saniteetissa istuessani huomaan kevään ensi kärpäsen pörräävän, se lienee herännyt jostain kun kevät lämpö on houkutellut sen esiin. Hetken pörrättyään kärpäsen lento lakkaa, se syöksyy lattialle ja tuupertuu selälleen.
Pitäisikö alkaa olla huolissaan kun kärpäsetkin kupsahtaa toilettiin.
Arttu Peltonen
Kirjoittaja on yksinkertainen, monikerroksinen perheenisä Lempäälästä
