Antiikin kreikkalainen filosofi Herakleitos pohti 500 vuotta ennen ajanlaskumme alkua muutosta ilmiönä, joka on todellista ja pysyväisyys vain harhaa. ”Kaikki virtaa, mikään ei pysy paikallaan.”
Elämme jatkuvassa muutoksen virrassa. Elämänkaaren eri vaiheissa asuinympäristöt vaihtuvat ja ihmiset ympärillämme tulevat ja menevät.
Joku lähisukulaisemme ja ystävämme saattaa ehkä kulkea mukana lähes koko elämämme ajan, mutta pääsääntöisesti kohtaamiset kanssakulkijoiden kanssa jäävät kuitenkin lyhytkestoisemmiksi. Elämä on kuin junamatka, jonka aikana matkaseura vaihtuu asemalta toiseen pysähdyttäessä. Päämääristä riippuen risteysasemilla siirrytään junasta toiseen ja taas aloitetaan uusien matkakumppaneiden kanssa.
Kun vajaat kaksi kuukautta sitten jäin eläkkeelle, oli edessä hyppy tuntemattomaan. Löytöretki kohti uutta tulevaisuutta oli käsillä.
Olin siinä onnellisessa asemassa, että minulla oli mahdollisuus valmistautua ja työstää asiaa hyvissä ajoin etukäteen. Joskushan elämä kuljettaa niin, että huomaamme olevamme uuden äärellä ilman ennakkovaroitusta ja silloin asioita joutuu työstämään jälkikäteen.
Muutos on aina prosessi, joka tavalla tai toisella kannattaa käsitellä. Siihen liittyy väistämättä luopumista. Elämä ei jatku samalla tavalla kuin se on ehkä vuosia tai vuosikymmeniä kulkenut. Vanhasta luopuminen vaatii entisten asioiden lempeää syrjään siirtämistä ajatustasolla. Menneisyydestä kannattaa kerätä muistojen helminauhaksi kaikki ihanimmat ja arvokkaimmat asiat ja opetalla hyväksymään, että entiselle laitetaan piste. Mieli täytyy asemoida toisenlaiselle taajuudelle, jotta uudelle tulee tilaa, sillä muutos on aina uusi mahdollisuus.
Tämän kevään päättyessä moni lapsi ja nuori on uuden alun kynnyksellä: siirtyminen varhaiskasvatuksesta esiopetukseen, alakoulusta yläkouluun, yläkoulusta toiselle asteelle, opiskelumaailmaan, työelämään jne. Jännittäviä aikoja. Toivotan kaikille muutokseen astuville positiivisesti uteliasta mieltä ja seikkailuhenkeä. Kannattaa uskoa tulevaisuuteen ja siihen, että epävarmuuden keskellä helpottaa, kun asioista juttelee ja luottaa siihen, että tukea on saatavissa tarpeen mukaan. Isoja harppauksia ei muutoksissa yleensä tarvita. Riittää, kun asenne on kohdillaan ja etenemisen askelmerkit on mitoitettu sopivan kokoisiksi.
Kevät on herättänyt luonnon uuteen kasvuun ja kukoistukseen. Vastaavanlaista kukoistamista mekin voimme kokea, kun kuljemme aistit herkkinä ja mieli avoimena ja annamme siten uudelle alulle mahdollisuuden.
Tänään haluan pyytää meille Taivaan Isältä johdatusta elämäämme jatkuvien muutosten keskellä: Kiitos, että muutoksissa meille uuden alun annat ja hämmennyksen keskelläkin johdatat ja kannat. Anna meille arkienkeleitä rinnalle kulkemaan yhtä matkaa, niin silloin kaikilla on elon teillä turvallista jatkaa.
Siunattua loppukevättä ja alkavaa kesää kaikkiin koteihin.
Anneli Kesola
