Minulta kysyttiin arvelua, millainen oli nykyinen Lempäälän Kirkkoranta tuhat vuotta sitten?
Nimi ei ainakaan ollut Kirkkoranta, Myllyranta tai Sahanranta, vaan Telkäntaival. Järvet ovat olleet jonkun 2,5 metriä nykyistä korkeammalla. Kirkkoa, sitä edeltänyttä puukirkkoa tai sitäkin edeltänyttä ortodoksista kappelia ei korkealla mäellä ollut. Sitä vastoin kirkon paikalla oli kalmisto, jossa koskemattomuussäännön vuoksi kasvoi ryhmyisiä jättiläismäntyjä, niin sanottuja kunniapuita.
Telkäntaival tuo nimenä tietoomme kaksi jollain tavalla varmaa elementtiä. Tuo taival kertoo, että paikalla oli tapana vetää veneitä kahden järven välisen kannaksen yli. Kuokkalan kosket olivat veneellä kulkemattomat. Kolmimetriset tangot sidottiin siis kiinni veneen jokaiseen hankainpariin ja soutajat työnsivät venettä selkä suorana, jalkavoimin ensin ylämäkeen ja sitten alamäkeen, Pyhäjärvestä Vanajaveteen ja toisin päin.
Venettä varten oli tehty kaksista rinnakkaisista, pitkistä puista puurata, jossa vene liukui kevyesti. Joissakin kohden rataa saattoi olla liukkaita poikittaisia telapuita, jos venettä piti kääntää.
Matkaveneet eli uiskot rantautuivat kohdassa, jossa harju sukelsi järveen ja kohti Hauralaa. Ylävedellä venevalkama oli Havaslahdesta kohti mäkeä kuroutuvassa lammessa, joka on alueella, johon parhaillaan rakennetaan puistoa. Puhuttu veneenvetorata päättyi tähän lampeen ja ylitti harjanteen satulapisteen Hyvärisen kauppatalona tunnetun rakennuksen paikkeilla, Kuokatinmäen ja nykyisen seurakuntatalon välisessä notkossa. Notkoa on nyttemmin täytetty teidenrakennusten yhteydessä.
Tuo nimen Telkkä ei ole lintu, koska läntinen nimi sanan tarkoitteelle on ollut sotka. Telkkä (Telge, Tälje) tarkoittaa ruotsalaisen kauppapaikkaketjun pistettä. Tottijärvellä on ollut yksi sellainen, samoin Kokemäellä. Kun Pirkkalan nimi tulee samalla tavoin Birka -järjestön kauppapaikasta, voisi ensimmäinen arvelu olla, että Birkan tuhouduttua tulipalossa ja ryöstöissä, olisi sitä ainakin osittain korvannut Telge -järjestelmä, jonka yksi haara ulottui silloiseen Hämeeseen.
Kauppakenttä oli hiekkakangas nykyisen rautatien paikkeilla. Niin, maakunta oli nimeltään Häme. Satakunta oli vasta 1300-luvulla luotu hallinnollinen käsite.
Kirkonmäeksi kutsuttu paikka on aina ollut Lempäälän pitäjän keskus. Kun pitäjällä on aluenimen muoto (-la,-lä), täytyy tuon Lempään olla se keskipiste, jonka mukaan alue on nimetty. Tämä tarkoittaa aiemminkin kertomani teorian mukaan, että kylän vanhin nimi on ollut Lempää ja sen asukkaita on kutsuttu lemposiksi.
Kylällä oli kaksi taloryhmää: niin sanottu yläkylä nykyisen Nesteen huoltoaseman paikkeilla ja niin sanottu alakylä Mottisenmäellä. Kylän maisemallinen, liikenteellinen ja henkinen keskus on ollut tuo avokallio, jolle nykyinen kellotapuli on rakennettu. Juuri tuo kohta on antanut nimen kylälle ja pitäjälle. Ja perustelu: kun Lempäälän pitäjä on iältään monien välillisten perusteiden vuoksi yli tuhatvuotinen, on sillä täytynyt olla vakituinen käräjäpaikka. Ja sellaiseksi on pääteltävissä tuo kellotapulin avokallio, Lempään kallio.
Jonkinlaisia maanteitäkin oli olemassa. Nykyisen rautatiesillan liikennevalojen kohdalla oli kolmen tien risteys. Tammerkoskelle vei Hiidentie, Akaaseen eteläinen ura ja itään, harjua pitkin polveili Sääksmäelle vievä tie. Väinö Voionmaan mukaan sitäkin olisi kutsuttu Hiidentieksi. Erikoista on, että tässä kolmen tien risteyksessä sanotaan seisoneen tontun. Mikä tuo tonttu oli? Arvatenkin jonkinlainen pystykivi, jolla oli kultillista merkitystä.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
