Joskus oman kotikylän historia voi yllättää perinpohjaisesti. Olen asunut lähes koko ikäni Ruskea-ahteella Moisiossa, mutta vasta viime viikkoina minulle on selvinnyt, kuinka mielenkiintoisia tapahtumia liittyy alueella sijaitsevan Lohikallion historiaan.
Nyt Lohikalliolle suunnitellaan uutta asuinaluetta. Noin viiden hehtaarin kokoiselle alueelle on tarkoitus rakentaa rivi- ja kerrostaloja reilulle 400 asukkaalle. Asemakaavaluonnoksessa olevat kuvat kertovat, miltä tällä paikalla näyttää muutaman vuoden kuluttua.
Lohikallion menneisyys taitaa kuitenkin olla jännempi kuin sen lähitulevaisuus.
Edetään käänteisessä aikajärjestyksessä ja aloitetaan Lauta Oy:n aikakaudesta. Aleks Kallosen perustama yritys aloitti toimintansa Halkolassa lähellä Lempäälän keskustaa vuonna 1948. Lempinimellä Risu ja Ranka tunnettu yhtiö siirtyi nykyiselle paikalleen Lohikalliolle 1963.
Kotitaloni rakennustarvikkeita ostettiin 1960- ja 1970-luvuilla Kalevi Kalloselta ja itse tein kauppaa Hannu Kallosen kanssa, kun oli talon peruskorjauksen aika. Nyt vetovastuussa on jo neljäs polvi Juho, Timo ja Antti Kallosen johdolla. Toiminta on kasvanut ja kehittynyt hurjasti ja pian edessä on siirtyminen Marjamäen teollisuusalueelle.
Ruskea-ahteelaisille Lauta Oy on ollut kiinteä osa lähiympäristöä ja arkea. Tampereella linja-autoon noustessa sanoo vahingossa vielä näin vyöhykeaikanakin olevansa menossa Lauta Oy:lle. Yrityksen pihan reunalla olevat jättimäiset lumikasat tarjosivat upeat puitteet pikkupoikien lumileikeille 1980-luvulla. Omin lupinemme taisimme touhuta kasoissa hieman yksityisalueen puolellakin, mutta ehkä rikos on jo vanhentunut 40 vuodessa.
Tuskin kovin moni ruskea-ahteelainen tietää, että Lohikalliolla on vietetty jättimäisiä juhannusjuhlia 1930-luvulla. Lempäälän-Vesilahden Sanomien ja Aamulehden vanhat kirjoitukset kertovat todellisesta kansanjuhlasta, johon osallistuttiin naapurikuntia myöten.
Lohikallion kokkojuhlien ohjelmassa oli muun muassa lipunnosto, soittokuntien esityksiä, puheita, lausuntaa, kuorolauluja, piirileikkejä, kenttäpelejä ja kyläkuntien välisiä köydenveto-otteluita. Nopeudestaan tunnettu VPK antoi ruiskunäytöksiä ja lotat huolehtivat muonituksesta.
Ennen vuoden 1938 juhannusta julkaistuissa ilmoituksissa mainostetaan, että Lohikalliolla on uusi tanssilava. 26.6.1938 ilmestyneessä Aamulehdessä mainitaan, että kauniissa säässä vietettyyn keskikesän juhlaan osallistui pitkän matkaa toistatuhatta henkeä.
Vilhelmiina Mäkelän kirjassa Pläsitorilta liikekaupunkiin (2005) kerrotaan häistä, joita tanssittiin Lohikalliolla juhannuksena 1946. Sillä kertaa juhlat loppuivat kuitenkin lyhyeen, kun paikalle tuli kuokkavieraita Kuljusta. Lohikalliota käytettiin tanssipaikkana 1960-luvulle asti.
Alueella on osattu juhlia jo aikaisemminkin. LVS:ssa kirjoitettiin 19.6.1937, että vanhimmat lempääläläiset tietävät kertoa Lohikalliolla poltetuista hela- ja juhannusvalkeista sekä kesäiltaisista karkeloista.
Pari vuosikymmentä aiemmin tunnelmat olivat Lempäälässä ja koko maassa aivan toisenlaiset. Vuoden 1918 tapahtumien Hämeen rintaman toiseksi verisimmät taistelut käytiin Lempäälässä ja Vesilahdessa. Kaatuneita oli ainakin 400 ja lisäksi teloitettiin satoja antautuneita.
Myös Lohikallion lähistöllä käytiin taisteluita. Kuivaspään, Moision ja Kuljun alueella oli niin paljon sotatapahtumia, ettei niiden läpikäyminen ole mahdollista tässä kirjoituksessa. Mainitaan kuitenkin, että Lohikallio miehitettiin 24.3.1918 valkoisten Stjernschantzin pataljoonan toimesta. Alueelle jätettiin reserviin yksi komppania, joka sai tehtäväkseen myös tiedustella maaston Kukkolan suuntaan.
Museoviraston karttapalvelusta löytyy yksi muinaisjäännöksen merkintä Lohikallion kohdalta. Vanha Lempäälän ja Messukylän välinen tie kulki kallion eteläpuolella hieman eri kohdassa, kuin nykyinen Tampereentie. Vuonna 2011 tehdyn muinaisjäännösinventoinnin mukaan vanha tienpohja on Rautalinintien kohdalla, lähellä Lohilantietä. Tie on merkitty 1700-luvun lopun kuninkaankarttaan, mutta on ollut käytössä jo paljon aiemmin.
Ehkä yllättävin tieto Lohikallion historiasta tuli vastaan Mikko Moilasen 2021 ilmestyneestä kirjasta Kohtalona mestauslava. Moilanen on perehtynyt vuosien 1625–1825 kuolemanrangaistuksiin Suomessa ja hän esittelee kirjoissaan kuolemaantuomittujen ja rangaistukset toimeenpanneiden pyöveleiden tarinoita.
Näiden 200 vuoden aikana Suomessa tuomittiin kuolemaan arviolta 2 500–3 000 henkilöä. Mestaukset ja hirttämiset toteutettiin teloituspaikoilla, joita tiedetään Suomesta 350–400 kappaletta. Uskokaa tai älkää, mutta yksi niistä sijaitsi Lohikalliolla.
Teloitukset olivat julkisia tilaisuuksia, jotka saattoivat kerätä suuren yleisön. Tapahtuman päänäyttämö oli tavallisesti avoimella ja lähiympäristöään korkeammalla paikalla, sillä toiveena oli, että mahdollisimman moni näkisi, kuinka paha saa palkkansa.
Merja Kalskeen kirjaan Lempäälä ajan virrassa (1999) on kirjattu kertomus, jonka mukaan Lohikalliolla on rukoiltu hartaasti polvillaan niiden sielujen puolesta, jotka siellä on mestattu isonvihan aikana. Isovihalla tarkoitetaan Venäjän miehitysjaksoa Suomessa 1713–1721.
Entä koska Lohikallio on syntynyt maapallolle ja kuinka se on saanut nimensä?
Pirkanmaan kallioperä on Euroopan vanhimpia. Lempäälä kuuluu niin sanottuun Pirkanmaan Migmatiittivyöhykkeeseen, jolla on ikää noin 1 800–1 900 miljoonaa vuotta.
Juha Kuisman kirjassa Lempääläinen paikannimikirja (2012) annetaan selitys Lohikallion nimelle. Lohien arvioidaan nousseen aiemmin lähistöllä virtaavaan Moisionjokeen, jonka myötä myös kallio on saanut nimensä. Tarinan mukaan Hattulanmäellä oli hiisiä, jotka kalastivat lohia Moisionjoesta.
Edellä jo mainitussa LVS:n kirjoituksessa vuodelta 1937 Lohikalliota kuvataan historialliseksi paikaksi, jonka nimikin viittaa vuosisatojen takaiseen aikaan. Samalla kerrotaan myös toisenlaisesta oletuksesta, jonka mukaan nimi voisi olla muunnos Louhikalliosta.
Lopuksi vielä Lohikallioon liittyvä kertomus, joka löytyi 8.10.1883 ilmestyneestä Tampere-lehdestä. Kaksi erään kartanon renkiä oli matkustanut hevosilla Lempäälään päin, kun Lohikallion kohdalla alkoi tapahtua kummia. He näkivät yllättäen mustapukuisen rouvasihmisen tulevan mustalla oriilla ratsastaen vieressään kolme mustaa ja pulskaa hevosta, jotka täyttivät koko tien niin, että miesten täytyi väistyä sivummalle. Näky oli niin ällistyttävä, etteivät miehet saaneet sanaa suustaan. Naisen ratsastettua ohi miehet katsoivat taakseen, mutta eivät enää nähneetkään ketään.
Tapahtuneelle ei osattu antaa kirjoituksessa tarkempaa selitystä. Kenties kyseessä oli Lohikalliolla aiemmin teloitetun naisen haamu.
Sami Tapanainen
Lauta Oy on tarjonnut työtä ja huvituksia paikallisille nuorille
Lauta Oy:n tilat Halkolassa kävivät ahtaiksi 1960-luvun taitteessa. Suvantosäätiö oli kaavoittanut Lohikallion alun perin omakotialueeksi, mutta Aleks Kallosella oli läheiset suhteet säätiöön ja hän sai järjestettyä asiat niin, että yritys muutti uusiin tiloihin Lohikalliolle 1963.
Lauta Oy:n lautatarha oli monelle nuorelle tuttu kesätyöpaikka. Yhtiön hallituksen nykyinen puheenjohtaja Hannu Kallonen kertoo, kuinka yritys tarjosi nuorille – osittain tietämättään – työn lisäksi myös huvituksia.
– 1960–1980 luvulla Lauta Oy:n sisälogistiikka toimi kapearaiteisella rautatiellä. Vaunuja liikuteltiin miesvoimin. Rataverkkoa oli tontilla yli kilometri. Moni tuon ajan nuori on kertonut minulle ajelleensa salaa tyhjillä vaunuilla iltaisin ja viikonloppuisin.
– Sahaamisen aikakaudella Lauta Oy:llä oli kolme siilorakennusta: sahanpuru-, hake- ja kutterinlastusiilo. Siilot tyhjennettiin ajamalla kuorma-auto niiden alla olevaan ”talliin”. Nuo tallit toimivat oivana kutupaikkana autoileville nuorille. Tuohon aikaan ei ollut aitaa ja portteja tontin ympärillä, joten alueelle oli vapaa pääsy iltaisin ja viikonloppuisin. Epäilenkin, että moni 1960-70-luvuilla syntynyt lempääläinen on saanut alkunsa noissa kututalleissa.
Sami Tapanainen
