Hyvinvointialueiden tehtävä on turvata alueensa asukkaille riittävät ja laadukkaat sosiaali-, terveys- ja pelastuspalvelut. Tämä koskee kaikkia vuodenaikoja. Ihmisten sairastuminen ja avuntarve voi alkaa kaikkina kuukausina, kaikkina päivinä.
Jotta palvelut ovat sujuvia myös työntekijöiden loma-aikoina, niin kesätyöntekijöiden saaminen on erittäin tärkeää. Kesätyöntekijöiden lisäksi meillä on pulaa vakituiseen
työsuhteeseen tulevista työntekijöistä. Koska vaje työvoimasta on valtakunnallinen ja suuri, niin sitä ei paikata vain koulutusmääriä lisäämällä. Siksi ammattilaisia pyritään palkkaamaan Suomen ja EU:n ulkopuolelta. Hallitusohjelmassa tästä on omat kirjauksensa, jotka tulevat punnittaviksi aikanaan, kun niitä toteutetaan.
Harva meistä tietää, että WHO (Maailman terveysjärjestö, World Health Organization) pitää yllä listaa maista, joista sote-ammattilaisia ei pitäisi palkata. Yksi perusteluista on se, että esimerkiksi hoitajia tarvitaan näissä maissa itsekin, vaikka maalla ei olisikaan varaa palkata heitä riittävästi. WHO on laskenut, että Suomessa on noin 210 hoitajaa 10 000 asukasta kohden ja esimerkiksi Sambiassa vastaava luku on noin 17. Suomen sosiaali- ja terveysministeriön suositus on, että Sambian kaltaisista maista työvoimaa ei tulisi rekrytoida.
Houkutus on kuitenkin suuri, jopa molempiin suuntiin. Meillä on houkutus palkata heitä, koska meillä on tarve saada hoitajia ja heillä on houkutus tulla Suomeen palkkatyöhön, koska omassa maassa ei ole tarjolla palkkatyötä, mutta vapaaehtoistyötä riittää.
Mielestäni työvoiman palkkaamisen tulee olla eettisesti kestävää. Tällä tarkoitan sitä, että emme houkuttele Suomeen ammattilaisia maista, joissa on pula osaavista ammattilaisista itselläänkin. Usein tätä pulaa on kehittyvissä maissa, joissa voi olla koulutusta, mutta ei riittävästi vastaamaan oman maan tarpeisiin. Lisäksi haasteena on erilaiset koulutusjärjestelmät ja niiden vaativuustasot.
Tämä haaste voi olla myös toisin päin. Esimerkiksi ainakin muutama vuosi sitten suomalainen fysioterapeuttikoulutus riitti Namibiassa liikunnanopettajan tehtäviin, mutta fysioterapeuttipätevyyden saamiseksi piti suorittaa lisäkursseja. EU:n jäsenmaissa tutkintojen ja koulutusten sisältöjä on pyritty harmonisoimaan, jotta ne
paremmin tukisivat myös työvoiman liikkuvuutta.
Suomessa on tarpeellista saada sosiaali- ja terveysalan opiskelijoista suurin osa kesäksi töihin, mutta onko työn tekeminen kesällä houkutteleva vaihtoehto, jos opiskelu koetaan henkisesti ja fyysisesti rasittavaksi?
Moni opiskelija valitsee kesäloman eikä työtä, jos se on taloudellisesti mahdollista. Hyvinvointialueiden vetovoimaisuutta kesätyöpaikkoina tuleekin parantaa ja tuoda esiin työn hankalien puolien lisäksi myös olemassa olevia hyviä puolia. Harmillisesti keskustelusta lähes puuttuu hyvien, työntekijöitä palkitsevien asioiden olemassaolo.
Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Pirkanmaan aluevaltuutettu,
Hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston sekä
Hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan jäsen
