Metsänhoitoyhdistykset koordinoivat vuosittaisia riistalaskentoja talvella ja kesällä. Lempäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella riistakolmioita on yhteensä viisi. Yksi niistä Narvan metsästysseuran alueella Vesilahdessa.
Jo 53 vuotta Narvan metsästysseurassa touhunnut Matti Kannisto osallistui jälleen riistalaskentaan. Seura otti sen ohjelmaan heti laskenta-ajan ensimmäisenä päivänä, eli lauantaina 22. heinäkuuta.
– Päivä oli mukava pilvipoutainen ja saimme porukan kasaan. Ajattelimme tehdä laskennan mahdollisimman nopeasti, jotta sen tulokset ehtivät mukaan metsästysaikoja säätelevään laskentaan, Kannisto kertaa.
Kesän riistalaskentojen aika, 22. heinäkuuta–6. elokuuta on ajoitettu niin, että riistanhoitoyhdistysten keräämien tietojen perusteella Luonnonvarakeskus kokoaa niistä tilastoaineiston. Tilastoa käytetään hyväksi, kun määritellään kantoja ja asetetaan kestävää kehitystä tukevat metsästysajat.
Narvan metsästysseura talkoili riistakolmion seitsemän hengen voimin. Maastokartalle piirretyn tasakylkisen laskentakolmion yhden sivun mitta on neljä kilometriä, joten kolmiosta muodostuu 12 kilometrin reitti kuljettavaksi.
– Reitti kuljetaan kolmen havainnoitsijan kesken rinta rinnan. Keskimmäinen ottaa suunnan ja vierustoverit kulkevat 30 metrin päässä kummallakin puolella. Paras olisi, jos laskijoita on yhdeksän, jolloin kullekin laskijalle tulee yksi neljän kilometrin siivu kuljettavaksi, Kannisto kertoo.
Nyt laskijoita oli seitsemän, joten laskenta tehtiin kahdessa ryhmässä ja yksi sivu laskettiin puoliksi. Näin kullekin kertyi kuuden kilometrin havaintoreitti kuljettavaksi.
– Näimme yhden ukkometson, kaksi teertä, kahdeksan pyytä ja yhden metsäjäniksen, sekä pari kyyhkyä, Kannisto kertaa päivän havainnot.
Talvella riistakolmio kierretään lumiseen aikaan, jolloin jälkiä havainnoidaan huomattavasti useammasta lajista. Kun riistalaskenta suoritetaan samalla tavalla joka paikassa, muodostuu laskennoista huomattavan tarkka rekisteri, jonka perusteella riistalajien kantojen kehittymistä pystytään seuraamaan tarkasti.
Lempäälän seudun riistanhoitoyhdistyksen alueella kerättyjen tietojen perusteella esimerkiksi on laskettu, että metsoja on noin 0,6 yksilöä neliökilometrillä, teeriä 1,5 yksilöä. Pyitä on huomattavasti enemmän, 5 yksilöä neliökilometrille. Määrät ovat taantuneet.
Kannisto ei tiedä tarkasti kaavaa, jolla Luke havaintoja käsittelee, mutta tulokset vahvistavat konkarimetsästäjän omia havaintoja.
– Metso on käynyt seudulla harvalukuiseksi, eivätkä teeretkään enää suuria parvia muodosta. Pyytä sentään on jonkin verran, niitä myös metsästetään, kanta on sen verran hyvä. Pyyn pillitys on etenkin nuorten metsästäjien mieleen, Kannisto kertoo.
Metson ja teeren kannat ovat vaihdelleet. Riistaseurantojen avulla niitä ei ole metsästetty hukkaan, sillä riistanhoitoyhdistykset rajoittavat metsästystä, mikäli joku laji uhkaa taantua.
Metsäkanalinnuista riekosta ei Lempäälän seutuvilla ole havaintoja.
