Lehdessä 25.8.2023 julkaistussa jutussa Merunmetsäksi kuvattu kohde on vanha ojitettu pelto, joka paketoitiin n. vuonna 1960 ja sille istutettiin tervaleppiä.
Pellolla viljeltiin vielä 1950-luvun loppuun asti heinää, kauraa ja ohraa karjan rehuksi. Nikkilän tilalla oli tuohon aikaan vielä 4–5 lypsävää lehmää ja viljeltyä peltoa n. 5–6 hehtaaria.
Kun viljely ja karjanpito loppui kannattamattomana, pellot ”paketoitiin” sen ajan yleisen tavan mukaan ja tilalle istutettiin metsää. Tässä tapauksessa tervaleppiä. Tämän jälkeen ojat alkoivat kasvaa umpeen ja alue alkoi soistua.
Toinen tällainen paketoitu peltoalue sijaitsee Merunlahden pohjoispuolella Vireän polun luontoelämyskeskuksen länsipuolella, jonne on perustettu luonnonsuojelualue? Se on suurimmaksi osaksi vanhaa peltoa, jolla viljeltiin etupäässä heinää. Sinnekin istutettiin metsää, muistaakseni koivua ja kuusta.
Molemmat siis ihan ihmisen taloudellisin perustein tekemiä. Mitään alkuperäisluontoa nämä eivät ole. Ovatko ne sitten muodostuneet arvokkaiksi luontokohteiksi, en osaa sanoa. Jotenkin olen kuvitellut arvokkaiden luontokohteiden olevan luonnon itsensä aikaansaamia tai muovaamia.
Harri Palander
