Liikennehankkeet tuovat mukanaan lupauksia paremmasta liikenteen sujuvuudesta ja talouskehityksestä. Kestävyys ja talouskasvu ovat usein ristiriidassa keskenään, erityisesti kun kyse on infrastruktuuriprojekteista. Lempäälän ja Pirkkalan välisen ”Puskiaisten moottoritien” kohdalla nämä ristiriidat ovat nousseet esiin erityisen selvästi. Herää kysymys: onko uuden tien rakentaminen ainoa vaihtoehto, ja millä hinnalla se tulisi?
Luontojärjestöjen ja tuhansien alueen asukkaiden huoli ekosysteemien pirstoutumisesta ja häviämisestä sekä virkistysalueiden menetyksestä on tullut esiin jo monesti. Tämä ei ole vain yksittäinen metsäalue, vaan elävä ekosysteemi, joka tarjoaa monimuotoista elinympäristöä tuhansille osin erittäin uhanalaisillekin eliölajeille. Se vaatii kunnioitusta ja vaalimista, ei vain tämän päivän ihmisille, vaan myös tuleville sukupolville.
Vaikka uuden tien rakentaminen saattaisi tarjota lyhyen aikavälin ratkaisuja liikkumiseen, sen ympäristövaikutukset ovat pitkäkestoisia ja peruuttamattomia. Raideliikenteen ja etätyön voimakas kasvu sekä Tampereen seudullakin vähentynyt henkilöautoilu osoittavat, että ihmiset ovat valmiita muuttamaan liikkumis- ja työskentelytottumuksiaan, jos siihen tarjotaan kestäviä vaihtoehtoja. Näitä vaihtoehtoja meidän tulisikin nyt tarjota niillä sadoilla miljoonilla euroilla, jotka ”Puskiaisten moottoritie” nielisi.
Tampereella kaupunginhallitus lausui, että ennen LemPi-metsän silpovaa tielinjausta tulisi kehittää nykyistä tieyhteyttä. Kunnanvaltuustot Lempäälässä ja Pirkkalassa ovat puolestaan käsitelleet aloitteita tien rakentamisen vastustamiseksi. Kummankin kunnan vastauksessa vedottiin voimassa olevaan maakuntakaavaan ja velvoitteeseen edistää sitä sekä siihen, että tien suunnittelu on kesken Ely-keskuksella ja Väylävirastolla. Suunnitelmat kuitenkin voidaan ja pitäisikin kyseenalaistaa, jos ja kun ne ovat ristiriidassa kestävän kehityksen kanssa.
Kestävä kehitys tarkoittaa tasapainon löytämistä ympäristön, talouden ja sosiaalisten tekijöiden välillä kuitenkin siten, ettei luonnon kantokyvyn rajoja ylitetä. Jos me todella arvostamme tätä tasapainoa, meidän on punnittava tarkkaan, mitä menetämme rakentaessamme uusia teitä ja tavoitellessamme jatkuvaa talouskasvua – ja mitä voisimme voittaa etsiessämme kestävämpiä vaihtoehtoja. Talouskasvu ei ole ainoa mittari yhteiskunnan hyvinvoinnille. Nykyään voidaan myös aiheellisesti kysyä, onko se mittari luonnon pahoinvoinnille?
Nyt on aika arvioida uudelleen, mikä on todella tärkeää meille yhteiskuntana. Ennen kuin hakkaamme yhdenkään puun, räjäytämme yhdenkään kallion tai ohjaamme yhdenkään metsäpuron virtaamaan toiseen paikkaan, meidän pitäisi kysyä itseltämme: Onko tämä tie todella välttämätön, vai onko meillä kestävämpiä, luontoystävällisempiä vaihtoehtoja? Meillä on valinnanvaraa, mutta valinnan tekee koko yhteiskunta, ei vain yksi kunta tai viranomainen.
Teemu Hiltunen
LemPi-metsän puolesta! -kansanliike
Lempäälä