Vanha vitsi kertoo armeijan sulkeisharjoituksista. Asento-komennon jälkeen kouluttaja totesi alokkaan ryhdin kovin veteläksi ja käski miestä korjaamaan asentonsa. ”Herra luutnantti, mitäpä tuota korjailemaan. Minä teen saman tien ihan uuden”, kuului vastaus.
Tuo juttu on tullut mieleeni monet kerrat, kun olen seurannut surullisia kertomuksia sote-taaperruksen vaiheista. Hyvinvointialueet ovat toimineet vasta vähän aikaa, ja jonkun mielestä voi olla ennenaikaista arvostella niiden toimintaa. Ehkä niin, mutta sote-uudistusta valmisteltiin monta vuotta.
Kovin paljon ei ole saatu aikaan, mutta pahinta on tapa, jolla asioita on toteutettu. Jo alku näytti suunnan. Tärkeimpänä pidettiin silloin ylimmän johdon palkkojen määrittelyä. Sitten alettiin rakentaa valtavaa hallinto-organisaatiota, jota täytettiin pala kerrallaan. Kului pitkään, ennen kuin kukaan puhui tavallista kansaa koskevista palveluista.
Ne ajat ovat takanapäin, jolloin organisaatioiden rakentamista ja uudistuksia on voinut toteuttaa ylhäältä alaspäin. Silti Pirhan kohdalla on tehty juuri niin. Lopulta johtajat ymmärsivät, että kansaltakin pitäisi kai muodollisesti jotain kysyä. Kaksi niin sanottua kuulemistilaisuutta on pidetty, ja lunta on tullut tupaan. Mätiä kananmunia ei sentään ole heitetty.
Toki johtajat nuo lyhyeksi mitoitetut tilaisuudet kestävät, kun pääsevät sen jälkeen turvaan oman pöytänsä ääreen. Ylimmän johdon (47 henkilöä!) palkoilla minäkin kuuntelisin tunnin pari haukkumista.
Sote-uudistuksen piti turvata kaikille asuinpaikasta riippumatta yhdenmukaiset palvelut. Nyt se kuulostaa vitsiltä. Uudistuksessa on kaksi tasoa, hallinnon suunnitelmat ja ihmisten tarpeet. Ylätasolla kehitetään palveluja, joita ihmisten luullaan kaipaavan. Norsunluutornista ei todellisia tarpeita näe.
Pirhan ylimmän johdon luulisi olevan huolissaan, kun pakka on hajoamassa käsiin. Kansa, joka on halunnut perusterveydenhuoltoon parannuksia, on kauhuissaan ja Pirhan työntekijöiden työtyytyväisyys on tutkimusten mukaan heikentynyt. Sitäkin johto lehtitiedon mukaan vain harmittelee.
Viime viikolla ihmeteltiin, miksi sote-kiinteistöjen kuntoarviot olivat päin honkia. Toiminta huonoksi todetussa kiinteistössä on tietysti helpompi lopettaa. Mitä tästä kaikesta pitäisi ajatella? Voidaanko tilanne korjata vai olisiko seurattava alokkaan esimerkkiä ja tehdä kokonaan uusi?
Sitten ihan muuta. Sekä S- että K-ryhmä kertovat loistavista tuloksistaan. Osaselitys on, että työntekijöille tarjotaan usein vain osa-aikaisia työsopimuksia. Monet heistä joutuvat hakemaan yhteiskunnalta avustuksia.
Kyse on siis tulonsiirrosta veronmaksajilta kaupalle. Sama kuvio toistuu asuntosijoittajien kohdalla. Kallista vuokraa pystyy maksamaan vain asumistuen avulla, tulonsiirto sekin.
Lopuksi kiitos lukijalle oikaisusta, että Valkeakoskentien kevyenliikenteen väylän kohentaminen kuuluu ELY:lle. Se on totta, toivottavasti siellä tartutaan asiaan.
Piikki
Kirjoittaja toivoo parasta mutta pelkää pahinta
