Aloitetaan tietokilpailu -kysymyksellä, mikä on Lempäälän vanhin kulttuurihistoriallinen rakennus? Itse ehdottaisin, että luultavimmin se olisi edes menneen professori Pirkko Rommin maakellari alkuperäisessä Hauralan kylässä. Se muuten saattaa olla jonkun Lempäälän muinoisen kirkkoherran rakennuttama. ”Kirkko oli Aimalassa, pappi asui Hauralassa…”
Suurin osa lempääläisiä vastaisi kysyttyyn kylmiltään ja epäröiden, että kaipa se on kirkko? Markus Hiekkasen tutkimusten mukaan tiedämme kahden vuoden tarkkuudella, milloin kirkko on rakennettu. Mutta ajallista perspektiiviä laajentaen päädymme samaan kuin muuan 1970-luvun kunnanhallitus, joka vastasi mainittuun kysymykseen (maakuntamuseolle), että Pirunlinna! Ja tottahan sekin on.
Seuraavaksi vanhimmat rakennukset ovat aittoja. Vanhimmat 1600-luvulta. Vanhin lienee Peurauden talon aitta. Sitten tulee koko joukko 1700-luvun alun aittoja. On Hyssystä Sotavallan kartanon pihapiiriin siirretty iso aitta, isonvihan aikainen pikkuaitta Lastusten Tervalammista sekä Nurmen Aimalasta tämä, jonka seinässä on Talonpoikaiskulttuurisäätiön kunniakilpi. Tulipalot ja sotien tapahtumat ovat tuhonneet paljon hienoa rakennuskantaa, mutta erillään olevat, usein paljaalla kalliolla sijaitsevat aitat ovat säilyneet. Monen tietämä kirkonkylän niin kutsuttu Iluksen aitta nuorisoseuran kupeessa on 1800-luvun alusta.
Lempäälässä on kaksi mainostamisen arvoista, mutta vähemmän tunnettua metsätorppaa, jotka molemmat kannattaa tässä yhteydessä nostaa esiin. Toinen on Kylälammi Savontien varressa, toinen Meru Hervannan Merujärven rannalla. Merun matala pirtti on siten rakennettu, että se voisi olla jopa 1700-luvulta. Jos kolmas torppa mainitaan, se olkoot Pirunlinnantien viistämä Lautakatto Kuljussa.
Ikävanhoja hirsitaloja on melkein joka kylässä. Erityisesti voi mainita Ahtialan Pietilän, jonka pitkässä aitassa on myös Tapani Kauppisen ymmärryksellä kokoama hieno kotimuseo. Perälän kylässä lähellä vanhaa Viialan rajaa on monta komeata pytinkiä. Eskolan talo Hakkarin urheilukentän ja Tampereentien välissä on museoväen tutkima hieno pihapiiri.
Ottaisin myös mainitakseni Hauralan Hennerin sekä Lempoisten Mottisen, joiden sijainnit harjun laella ovat harvinaisia. Kartanoista Lastusten kartanon päärakennus on 1700-luvulta ja niin vanha, että sen hirret on käsin kirveellä veistetty, ei raamisahalla sahattu.
Suuriruhtinaskunnan ajalta löytyy kaksi alun perin julkista rakennusta: Vanha rautatieasema sekä Kanavanavartijan talo. Mutta muitakin on. Itse asiassa koulurakennuksista ainakin Säijän, Lastusten ja Rantoisten vanhat koulurakennukset ovat ajalta ennen itsenäisyyttä. Myös kunnan seuraintalot ovat samalta kansallisen nousun ajalta. Entäpä Museoraitti Koskisen pajaa myöten?
Moderneimmista rakennuksista mainitsen Katepalin alkuperäiset henkilökunta-asunnot. Talo on funkkista ja samalla ketjutalo. Komea kuin mikä, mutta kasvillisuuden kätkemä. Toinen vanha funkisrakennus on vanha Esso Lietsamon liepeiltä. Siihen kun saisi palautettua klassisen Esso-mainosvalokyltin.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
