Muistanette vielä otsikot, joiden mukaan ”Maankäyttösektorin nielut ovat romahtaneet” vuonna 2021. Ja kun tästä otsikosta keskusteltiin, selitettiin syyksi, että metsiä hakataan liian paljon. Maan suurimmat mediat toistivat voimalla erityisesti liikahakkuu -väitettä.
MMM antoi Luonnonvarakeskus Lukelle tehtävän tutkia, mitä oli tapahtunut ja miten se vaikuttaisi vuoteen 2025 asti ulottuvassa tarkastelussa. Luken asiaa koskeva raportti julkaistiin 21.12. 2022. Siis juuri joulun alla, jolloin oli varmaa, ettei se saisi merkittävää julkisuutta tai jatkokeskustelua. Kyseessä oli onneton sattuma. Työ haluttiin käsistä sen vuoden puolella, ennen joulunpyhiä.
Mutta jos media olisi vaivautunut tutkimaan tarkemmin ensimmäistä uutista maankäyttösektorin nielujen romahtamisesta, olisi se päässyt jäljille tapahtuneesta. Kun maankäyttösektoria tarkastellaan osa osalta, nieluihin ja päästöihin purettuna, nähdään, että suurin muutos ei ole tapahtunut nielujen, vaan päästöjen puolella. Ja muutos on todella suuri, arvion mukaan 4,7 miljoonaa ekv-tonnia kasvihuonekaasuja ilmaan. Mikä on selitys?
Selitys on se, että ojitettujen turvepohjaisten metsien kasvihuonekaasupäästöt ja hiilensidonta on arvioitu uudella tapaa ja laskentamalleja on muutettu. Kun aiemmin suometsien katsottiin sitovan hiiltä, otettiin nyt kanta, että ne aiheuttavat päästöjä – ja paljon aiheuttavatkin.
Jotain samaa tapahtui 1990-luvulla kun tutkija Jussi Silvola ja työryhmä mittasi erään pohjoiskarjalaisen suon ilmastopäästöjä. Tuo suo sattui olemaan erikoisen paha kasvihuonekaasujen päästäjä. Kun tämän suon tulokset yleistettiin hehtaarikertoimella Suomen kaikkia soita koskevaksi, saatiin hätkähdyttävä tulos.
Se oli aikanaan ensimmäinen kohu-uutinen samasta asiasta.
Asia on kyllä hiukan vaikeampi. Suomessa on 128 erilaista suotyyppiä. Jokainen suotyyppi on ilmastomielessä erilainen. Jos (ojitettujen) soiden hiilitaseesta halutaan sanoa jotakin todella tarkkaa, olisi jokaisen suotyypin ilmasto-ominaisuudet tutkittava erikseen. On onnetonta, että ojitetut suometsät lasketaan hoidetun metsämaan kategoriaan. Näin niitä koskeva tieto
hukkuu tilaston sisälle. Toisinkin voisi tehdä.
Entä mitä tuohon viime joulun alla julkaistuun Luken raporttiin sisältyy? Siinä ihan asiallisesti käydään läpi perusteita ja esitetään määrällisiä arvioita noista nielujen muutoksista. Mukana ovat jo todetut asiat: pohjoisten mäntymetsien ikääntymisestä johtuva kasvun hidastuminen, harvennushakkuiden tiheysmuutokset, vuosien erilaisuus ynnä muut sellaiset.
Mutta suometsien kohdalla Luken tutkijat kirjaavat teknisten korjausten arvioinnin yhteenvetotaulukkoon: ”ei vaikutusarviota”. Kirjaisin tähän, että Hmm!? Tärkein tieto on, että vuonna 2023 otetaan käyttöön uudistettu menetelmä kasvihuonekaasujen inventaariota tehdessä. Toisin sanoen tapa, jolla kohu-uutinen hiilinielujen romahtamaisesta on tuotettu, tarkistetaan.
Odotettavissa on uusia otsikoita. Tässä on asian pihvi, jota ei ole hoksattu.
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
