Aluevaltuutettujen tulee kuunnella alueensa asukkaita, tavata heitä ja saada palautetta valmistelussa olevista asioista. Asukkaat ovat syystä huolissaan siitä, miten kuntien asukkaat saavat tarvitsemansa sosiaali- ja terveys- sekä pelastuspalvelut. Miten kunnat aikaisemmin selvisivät niille asetetuista velvollisuuksista, kun hyvinvointialueet eivät niitä näytä pystyvän hoitamaan?
Mielestäni on liian helppoa sanoa, että kunnat ovat aikaisemmin alibudjetoineet sosiaali- ja terveyspalvelunsa ja nyt tästä syystä hyvinvointialueet olisivat pulassa. Kunnat olivat kehittäneet erilaisia ratkaisuja asukkaidensa palvelujen järjestämiseksi ja vuoden lopulla sairaanhoitopiiri muisti yleensä lisälaskulla.
Hyvinvointialueita perustettaessa todettiin monessa työryhmässä ja monessa suunnassa, että uudella, käynnistyvällä hyvinvointialueella otetaan käyttöön kuntien parhaat käytännöt. Kysymys,
jonka usein kuulin, oli: Kuka ja mikä toimielin päättää, mikä paras käytäntö otetaan käyttöön ja laajennetaan koko hyvinvointialueelle? Lisäksi voi kysyä, millä kriteerillä mitattuna valittu käytäntö on paras?
Tällaisia vertailutietoja ei aluevaltuutettujen käytössä ole. On kyllä monenlaisia tilastoja, mutta tilastot eivät kerro esimerkiksi sitä, ovatko valitut linjaukset asukkaiden näkökulmasta parhaita vaihtoehtoja, lisäävätkö ne terveyttä ja hyvinvointia sekä palvelujen laatua ja vaikuttavuutta.
Viimeisen parin viikon aikana olen käynyt muutamassa Pirkanmaan kunnassa niin kutsutuissa toritapahtumissa, joissa on ollut mahdollisuus tavata asukkaita ja kuunnella heidän huoliaan. Palvelujen pelätään karkaavan oman kunnan rajojen ulkopuolelle. Mielestäni on tärkeää, että hyvinvointialueen viranhaltijat ja päättäjät kehittävät palveluja ja turvaavat ne myös pienemmissä
kunnissa.
Digitaaliset palvelut eivät ole ainoa osa-alue, joka vaatii kehittämistä. Mitään uutta digitaalisuuteen perustuvaa palvelua ei pitäisi ottaa käyttöön, jos sen käytettävyyttä ei ole testattu ja arvioitu oikeiden käyttäjien kanssa. Digi-palveluiden kehitystyön tulee olla kehittäjien asukkaiden väliseen vuorovaikutukseen perustuvaa eikä ylhäältä alaspäin, yksisuuntaiseen ”pakottamiseen” perustuvaa. Pirhan velvollisuus on tarjota opastusta ja koulutusta näiden sähköisten palvelujen käyttöön. Koulutus on hyvä toteuttaa yhdessä kuntien ja järjestöjen kanssa.
Pienempien kuntien asukkailla ja päättäjillä on iso huoli vanhusten ja vammaisten ihmisten asumispalvelujen toteutumisesta. Meille kaikille on tärkeää, että omat läheiset ja ystävät voivat käydä tervehtimässä meitä silloinkin, kun joudumme turvautumaan ympärivuorokautisiin palveluihin, yhteisölliseen asumiseen ja mahdollisesti muuttamaan pois kodistamme. On tärkeää, että voi asua tutussa ympäristössä, tutussa yhteisössä ja sellaisten välimatkojen päässä, jotka mahdollistavat nämä tapaamiset. Tommy Tabermannia mukaillen, ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen.
Tuula Petäkoski-Hult (sd.)
Pirkanmaan aluevaltuutettu,
Hyvinvointialueen konserni- ja toimitilajaoston sekä
Hoito- ja hoivaeettisen neuvottelukunnan jäsen
