CANEMURE eli ”Carbon-neutral municipalities and regions” on EU:n osarahoittama kuusivuotinen projekti, jolla haetaan muun muassa uusia vähä- tai nollapäästöisiä energia- ja liikenneratkaisuja. Tampere toimii koordinoijana ja osallistuu ympäristökuntineen yhteen kaikkiaan projektin 22 osahankkeesta. Osarahoitusta EU-euroihin tarjoavat Pirkanmaan liitto ja Ely-keskus.
Ihmisiä tarvitaan tähänkin osaprojektiin. Niinpä viime kesän aikana haettiin netin kautta innokkaita työmatkapyöräilijöitä. Kaksi seuraavaksi esiteltyä henkilöä pyörineen ja kokemuksineen ovat esimerkkeinä parin viikon kokeesta. Näin pyritään saamaan esiin sähköavusteisen polkupyörän soveltuvuutta korvaamaan henkilöauton käyttöä työmatkoihin, liityntäyhteyksissä julkiseen liikenteeseen sekä muuhunkin liikkumiseen.
Molemmat koehenkilöt tekivät viikoilla 41.−42. päivittäisiä työmatkojaan eri puolilta Vesilahtea. Matkareitin valinnoissa ei juuri ollut vaihtoehtoja Vesilahden tai Lempäälänkään puolella. Paljon uutisoitu kevyenliikenteenväylän kaavoitussuunnitelma Vesilahden ja osin Lempäälän puolella osoittautui merkittäväksi ajoturvallisuuden kannalta. Tähän projektin koejaksoon se ei ehtinyt vaikuttaa, mutta ympärivuotinen työmatka- tai liityntäyhteyspyöräily ei yleisemminkään onnistu turvallisesti ilman asianmukaisia kevyen liikenteen väyliä.
Matti Hokkanen sai ensivirikkeensä sähköavusteisesta pyöräilystä Euroopan maastoista Itävallassa viime kesänä. Kokemus oli niin positiivinen, että vain pyörämerkin maahantuojan puute Suomessa esti heti hankkimasta ensimmäistä omaa akkuavusteista kaksipyöräistä kotimaan teille.
Vesilahden torilla esiteltiin kesän lopulla uutta pyörä- ja pyöräilyvaihtoehtoa. Samaan aikaan käynnistettiin myös Tampereen seitsemää ympäristökuntaa kattava sähköpyöräkokeilu Pirkanmaalla, johon Matti Hokkanen oli vapaaehtoisena kirjautunut. Näin hän sai torilla vuoden sisällä jo toisen tuntuman sähköavusteiseen kulkuneuvoon.
Mänttä-Vilppulalainen Hokkanen toimii maaseutuasiamiehenä. Nykyinen tukikohta on Lempäälässä. Ensimmäisen koeviikon ajan hän on pyöräillyt majoituspaikastaan Vesilahden Kaakilasta Lempäälä-talolle noin 7,5 kilometriä yhteen suuntaan. Husqvarnan, eli tutummin ”husun”, akun avustus riittäisi 5−10 edestakaiseen työmatkaan. Jo ensimmäinen pyöräilyaamu aukesi lievän kuuran ja kylmän tuulen sävyttämänä.
Mittariin oli kertynyt 16. lokakuuta mennessä vajaat sata kilometriä. Hokkanen on käyttänyt pyörää työn ohella myös Vesilahden sisäisiin ajoihin. Niitä ovat pyrähdykset ruokakauppaan tai välillä etätöistä tuulettumaan sekä ruokailemaan lähimpään palvelukeskittymään. Yleisesti tavoitellun hiilineutraaliuden ohella pyöräilyn henkilökohtaiset terveysvaikutukset ovat Matti Hokkasen mielestä kiistattomia. Se onkin hänelle ehkä tärkein peruste oman pyörän hankintaan tai vaihtoehtona työsuhdepyörän hyväksymiseen.
Pyöräilyyn liittyy liikenneriskejä, joista Matti Hokkanen on saanut esimakua. Maaseudulla niitä muodostavat kapeahkot tiet ja ajoittain raskas sekä vilkas liikenne. Taajamissa vaaran paikkoja ovat risteykset ja esimerkiksi bussimatkustajien yllättävä purkautuminen kevyen liikenteen väylälle. Lisäksi sähköavusteisuus saattaa aiheuttaa autoilusta tuttua vauhtisokeutta, joka saattaa aluksi yllättää.
Hokkanen kiittelee hiilineutraalisuuteen tähtäävän Hinku-Lempäälän suhtautumista vaihtoehtoiseen liikkumiseen. Fasiliteetit, eli arkisemmin pyöräilyn edellyttämät työpaikkatilat saavat niin ikään kiitosta. Matkan päästä työhön tuleva tarvitsee mahdollisuuden vaatteiden vaihtoon, mahdollisesti myös suihkuun. Pyörälle on lisäksi oltava sille soveltuva ja toimiva säilytystila. Pyörän akku on kätevä irrottaa ja ladata vähimmillään tarvittavat 2−5 tuntia missä tahansa, yhtä hyvin kotona keittiössä kuin työpaikan työpisteessä.
Matti Hokkasella on parikin kehityskohdetta omien kokemustensa inspiroimana.
− Pyörän sallimiin henkilökohtaisiin säätöihin olisi hyvä päästä tutustumaan heti alussa pyörämyyjän tai jonkun muun asiantuntijan avulla. Näin varsinkin siinä tapauksessa, että käyttöön liittyy omia rajoitteita. Apua toivoisi voivan pyytää matalalla kynnyksellä, mikäli ongelmia ilmaantuu. Kaikissa laadukkaissa pyörissä on jo hyvät säätömahdollisuudet, mutta ne pitää osata ”kalibroida” itselle sopiviksi, toteaa Hokkanen
Toinen ja varsin merkittävä parannus kalliihkon pyörän omistajan kannalta olisi sen vakituisempaan säilyttämiseen liittyvät seikat.
− Kuussa ollaan jo toki käyty, mutta pyörälle ei vielä ole keksitty yksinkertaista ja helppoa telakointia. Pyörätelakka, johon ajoneuvon voisi solahduttaa kätevästi suoraan käytöstä, sisältäisi murtovarman henkilökohtaisen lukituksen sekä mahdollisen valaistuksen. Eikä kohmeisimpina aikoina pienestä lämmöstäkään olisi haittaa.
Vesilahdesta Lempäälään ja takaisin pyöräilee koeluontoisesti myös Kirsi Nupponen. Hän oli heti halukas kokeilemaan työmatkapyöräilyä, kun siihen koehenkilöitä netissä haettiin. Sähköpyörän kotiin tuonut maahantuojan edustaja otti huomioon ajajan mittasuhteet ja pyörän sallimat säädöt, joten käyttö oli sujuvaa alusta alkaen. Kirsi Nupposen työmatka Ideaparkiin oli aiemmin taittunut normipyörällä jo useasti. Niinpä kokemus sähköavusteisesta Husqvarnasta oli mielenkiintoinen. Miellyttävä alkuhavainto normivarusteiseen pyörään verrattuna oli ajoajan lyheneminen 15−20 minuuttia suuntaansa.
Nupposen työmatka on päivittäin yli kaksinkertainen Matti Hokkasen ajamaan verrattuna. Kotitalolta ajoreitti kulkee Ylämäen koulun kupeesta Ideaparkille ensin Koskenkylän kautta Vesilahdentietä Näppilään, siitä vanhaa Tampereentietä Lempäälän kirkon kautta työpaikalle. Osa matkasta sijoittuu juuri kevyen liikenteen edellä mainitun tarvesuunnittelun kohteena olevalle osuudelle.
Perjantaiaamun 20. lokakuuta reippaassa vastatuulessa työmatkaan kului kolmisen varttia ja sähköavusteisuutta joutui käyttämään normaalia runsaammin. Iltapäivän paluumatkan jälkeen pyörän mittari näytti ajetuksi 17 kilometriä. Paremmalla kelillä Kirsi Nupponen arveli matkaan yhteen suuntaan kuluvan nelisenkymmentä minuuttia. Henkilöautolla sama matka taittuu puolta lyhyemmässä ajassa.
Syyskelin vaikutus vaatetukseen ja pyörän akun rasitukseen kävi selväksi jo ensimmäisellä koeviikolla. Nupposen mukaan työpaikalla on sopivat ja riittävät tilat vaatetuksen vaihtoon pyöräilevälle työmatkaajalle. Pyörän joutuu jättämään yleiseen parkkiin ulkotiloihin, mutta pyörä on koeajan maahantuojan vastuulla, joten siitä ei tarvitse kantaa ylimääräistä huolta.
Kirsi Nupponen suosittaa mieluusti kokeilemaan sähköavusteista polkupyörää, jos ja kun siihen tilaisuus tulee. Laadukas kulkuväline on pääsääntöisesti normipyörää kalliimpi. Se painaa aika paljon enemmän eli on ajohallinnaltaan ”vievämpi”, mikä kannattaa ottaa siihen tutustuessa huomioon. Ajomukavuus, ylämäkien sekä vastatuuleen ajon helpottaminen, laitteiston selkeys ja akun helppo lataus painavat vaakaa plussalle, käyttötarkoituksesta riippumatta.
Muu liikenne muodostaa alituiseen muuttuvan olosuhteen jopa tottuneelle ajajalle. Talviolosuhteet sivu- ja pääteillä ilman omaa ajoväylää on selvä riski. Tämä saattaa estää muutoin sujuvaa kevyttä liikennettä, vaikka välineet ja motivaatio olisivat kunnossa.
