– Ilman muuta ystävät ja yhteisöllisyys, toteavat vesilahtelaiset Marjo Höyssä ja Johanna Salmia kuin yhdestä suusta, kun heiltä kysytään, mikä saa naiset ajamaan joka sunnuntai-ilta kuudelta Narvan Seurantalolle soittokunnan harjoituksiin.
Tottijärvellä syntynyt ja vuonna 1999 vesilahtelaistunut Johanna Salmia löysi musiikin jo nuorena. Instrumentit ovat vaihtuneet vuosien varrella, ensimmäisenä pianon ja opiskeluaikoina sellon soiton opinnot Pirkanmaan musiikkiopistossa, lukiolaisena myös harmonikkatunneilla oppien. Vuoden 2005 Narvan markkinoilla Johanna menetti sydämensä puhallinmusiikille. Siellä hän näki Narvan Soittokunnan esiintymässä ja kipinä oli syttynyt.
– Tampereella käydessäni huomasin musiikkiliikkeen ikkunassa saksofonin, astuin siltä seisomalta sisään ja ostaa päräytin alttosaksofonin, Salmia kertoo nauraen.
Puhallinsoitin oli uusi tuttavuus ja Narvan soittokunnan johtajan, Yrjö Punkarin, vinkistä Johanna löysi vesilahtelaisen Marjo Höyssän opastamaan saksofonin saloihin. Marjon kautta Johanna päätyi lopulta Narvan Soittokuntaan.
– Viime vuosina olen alkanut ottaa haltuun käyrätorven soittoa. Haastava soitin on vaatinut myös soittotunneilla käymistä, mutta uuden oppiminen on aina todella mukavaa. Soittaminen on aikuisillekin erinomaisen hyvä harrastus, Salmia kertoo.
Marjo Höyssä on puolestaan saanut syntyperäisenä vesilahtelaisena puhallinsoittoinnostuksen jo verenperintönä. Pianonsoiton 6-vuotiaana aloittanut Höyssä sai oppia isältään vaskipuhaltimiin. Viljo Höyssä soitti es-kornettia Ylämäen Soittokunnassa. Pääsoittimeksi Marjo Höyssälle valikoitui lopulta alttosaksofoni, johon hän otti myös soittotunteja.
– Johdin Ylämäen Soittokuntaa 10 vuotta vuodesta 1987 ja soitin myös Lempäälän puhallinorkesterissa 1990-luvulla. Narvan Soittokuntaan tulin viime vuosituhannen loppupuolella. Narvan Soittokunnassa jo pitkään soittaneen konkarin käsissä nähdään välillä myös tenorisaksofoni. Hänen suvussaan on paljon soittajia ja musiikki on erittäin tärkeää koko perheelle. Marjon johdolla perustettiin myös vuonna 2008 Saksofoniyhtye Harmonia, jossa soittaa kymmenen soittokunnan fonistia. Koska fonisteista on ollut jopa ”ylitarjontaa”, useampikin fonisti on ottanut haltuun myös muita soittimia.
Musiikki on usein koko perheen yhteinen harrastus. Narvan Soittokunnassa on useita soittajia samoista perheistä, Höyssä ja Salmia kertovat. Myös heidän molempien jo aikuistuneet tyttäret ovat perineet rakkauden musiikkiin. Tytöt saivat musiikkiopistossa oppinsa harmonikkaan, viuluun, selloon ja poikkihuiluun. Marjon kaksostytöt osallistuivat soittokunnan nollakurssille, jossa oppivat klarinetin ja huilunsoiton alkeet. He tulivat sitä kautta äitinsä mukana mukaan soittokuntaan.
Johannan tytöistä keskimmäinen soitti jo valmiiksi huilua. Esikoinen valitsi soittokuntasoittimekseen klarinetin. Johannan kuopuskin soitti myöhemmin huilua soittokunnassa.
Soittokunnan toiminta on todellakin yhteisöllistä. Narvan Soittokuntaan 8–11 -vuotiaina liittyneet Höyssän ja Salmian tyttäret viihtyivät todella hyvin mukana, kun nuoria soittajia oli useita. Välillä he pyysivät harjoituksissa taukoa, kävivät pyrähtämässä Narvan Seurantalon ympäri ja sitten taas jaksoivat soittaa.
Musiikki on loistava harrastus, kehittää monipuolisesti, antaa iloa ja voimaa. Yhteissoitto edistää hyvinvointia ja tarjoaa myös tärkeätä sosiaalista kanssakäymistä tuoden yhteen erilaisia ihmisiä. Narvan Soittokunnan musiikista pääsee jokainen osaksi 120-vuotisjuhlakonsertissa 16.3. Narvan Seurantalolla. Iso konsertti vaatii paljon järjestelyjä, mutta yhdessä tehden järjestelyt ovat sujuneet hyvin.
Leena Kurki, Johanna Salmia ja Marjo Höyssä