Eräs kohta sopimuksessa nostattaa kulmakarvoja: ”Sopimuskaudella kaupunkiseutu ja Väylävirasto edistävät yhdessä järjestelyratapihan siirtoa ja multimodaalin logistisen solmun mahdollistamista uudessa sijainnissa. Lempäälän kunta valmistelee yleiskaavaa järjestelyratapihan siirron mahdollistamiseksi”.
Siis ennen kuin ollaan saatu ”Puskiaisten moottoritie” -hankkeen yleissuunnitelmaa tai Sääksjärven osayleiskaavaehdotusta hyväksyttyä, ollaan jo sopimassa kolmannesta LemPi-metsää koskevasta suurhankkeesta eli Tampereen järjestelyratapihan siirrosta samaiselle metsäalueelle.
Järjestelyratapihan osalta ei kunnassa ole käyty vielä minkäänlaista poliittista saati kuntalaisia osallistavaa keskustelua. Suurhankkeiden osalta ei ole tehty lain vaatimaa yhteistä ympäristövaikutusten arviointia (YVA). Ja nyt valtuusto on jo hyväksymässä sen, että Lempäälä tulee ottamaan järjestelyratapihan kontolleen.
Tampere yhdessä muiden suurten kaupunkien kanssa juuri lausui suuria sanoja luontokadosta ja siitä kuinka kaupungit sitoutuvat sen torjumiseen. Tampere toteuttaa tätä ulkoistamalla luontotuhon naapuriin.
”Multimodaali logistinen solmu” kuulostaa toki hienommalta kuin vanha ”sisämaan satama”, mutta ei hienot sanat ole mikään syy hyväksyä tällaista sopimusta.
Oheisessa kartassa harmaalla alustavien tietojen perusteella hahmoteltu järjestelyratapihan paikka Kuljun Asemakylän ja kunnanrajan välillä. Kartassa myös Sääksjärven OYK-ehdotus ja väylähanke sekä Pirkkalan puoleisia kaavasuunnitelmia. Vihertävät alueet ovat erityisen arvokkaita luontokohteita. Järjestelyratapiha tulisi haukkaamaan arviolta saman verran LemPi-metsää kuin osayleiskaavakin eli n. 500 hehtaaria. Yhdessä siis menetettäisiin 1000 hehtaaria luonnoltaan ja virkistysarvoiltaan kallista aluetta.
Teemu Hiltunen
