Kello ei kulje taaksepäin

Kirjoittaja Juha Raunio on urheilun monitoimija.

Hakkarissa ei tehdä enää keinolumella latua. Kuva: Erkki Koivisto/LVS-arkisto
”Siitä kun muutin Lempäälään 1960 on tämä 6000 asukkaan kylä muuttunut. Miksi se ei enää saa muuttua?”

Ylläoleva kommentti on poimittu facebookin lempääläläiset-ryhmästä, missä keskusteltiin menneestä valtuuston kokouksesta ja Sääksjärven osayleiskaavan hyväksymisestä.

Joidenkin mielestä kehittyvä Lempäälä ei saisi jatkaa kehittymistään. Heillä on toki siihen perusteita, jotka liittyvät luontoarvoihin tai ehkäpä ylipäätään nostalgiseen ajatukseen, että kaikki muutos on pahasta.

Mietitäänpä asiaa urheilun näkökulmasta.

Jääkiekko palautetaan epäekologisesta halliajasta takaisin luonnonjäille. Kausi kestäisi hyvässä lykyssä joulusta maaliskuun alkuun.

Jalkapallossa hiekkakentät kutsuisivat potkijoita suurimman osan ajasta. Nurmikentälle pääsisisivät harvat ja valitut kesä-, heinä ja elokuussa.

Lentopallossa matsit käytäisiin koulujen voimistelusaleissa. Kuka muistaa vielä entisen yhteiskoulun (Kanavan koulun) ”ison salin” ja sen matalan keskipalkin?

Yleisurheilussa sanotaan keinopinnotteille hei-hei ja pinkaistaisiin takaisin hiilimurskaradalla. Painoja kolisteltaisiin jo mainitun yhteiskoulun vanhassa hiilikellarissa eli ”manalassa”.

Salibandy, futsal ja frisbeegolffarit unohdetaan kokonaan, nämä lajithan ovat niin tuoreita, ettei niille puitteita takavuosina ollut.

Hiihdon kunnalliset päättäjät päättivät sysätä edellä kuvailtuun menneisyyteen, kun tekolunta ei jatkossa enää Lempäälässä tehdä. Perusteena, että vesijohtovedestä tehtävän lumen teko on epäekologista ja kallista. Kelloa siirrettiin hiihdossa siis taaksepäin.

Tampere sen sijaan tykittää lunta kuutiokaupalla, joten lempääläiset hiihtoniilot ajelevat autoillaan vuoden päästä Kauppiin ja heitä on paljon. Sinne itsekin sitten suuntaan sen vajaan kymmenkunta kertaa, mitä olen Hakkarissa tykkilumella sivakoinut ennen luonnonlumen tuloa.

Sehän se on ekologista toimintaa se.