Itselläni on kuusi lasta, jotka kaikki odottavat kovasti joulua ja myös koulun joulujuhlaa, mutta haikein mielin kertovat kotona, että ei meillä ole taaskaan seimi-näytelmää. Joku voisi sanoa, että olen opettanut lapset kristilliseen joulun viettoon, mutta totta puhuen, joulunviettomme perustuu historiaan.
Koko maailmalla, eikä Suomellakaan, olisi joulua ilman sitä tosiasiaa, että Jumala lähetti Poikansa Jeesuksen maailmaan 2024 vuotta sitten. Jeesus syntyi Maria-nimiselle neitsyelle, jolle enkeli oli jo aiemmin ilmoittanut ihmeellisen lapsen syntymästä. Enkelit ilmestyivät myös paimenille kedolla. Jeesus-lapsen synnyttyä eläinten suojaan paimenet tulivatkin kumartamaan tätä ihmeellistä lasta.
Jos mietitään ’Suomen vaarallisimman nimen’, Jeesuksen, poistamista kasvatuksesta ja kulttuurista, unohdetaan se tosiasia, että Euroopan arvojen ja kulttuurin peruspilari on juuri kristinusko. Se toi Eurooppaan periaatteen ihmisarvosta, myös naisen- ja lapsen arvosta.
Kristinusko muutti perhe-elämää ja yhteiskuntaa sekä lopetti lasten ja sairaiden heitteillejätön. Seurakunnassa orjat ja isännät olivat samanarvoisia ja köyhistä huolehdittiin. Wittenbergissä Martti Lutherin oppilaana opiskelleesta Mikael Agricolasta tuli suomenkielisen kirjallisuuden luoja. Mikael mahdollisti kansan kielelle käännetyn Katekismuksen ja Raamatun lukemisen.
Elias Lönnrot ja Johan Ludvig Runeberg olivat virsirunoilijoita, lisäksi he molemmat ovat vaikuttaneet voimakkaasti koko pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden kehitykseen.
Koko sydämestäni toivoisin, että tänä jouluna, epävakaassa maailmassa elävät Suomen koulujen, oppilaitosten ja päiväkotien lapset saisivat kutsua juhlaan itse päivänsankarin, Jeesuksen, sillä siitä alkaa todellinen joulu – juhla, mitä lapset muistelevat vielä vanhoinakin.
Mia Joki
Akaan kirkkoneuvoston- ja valtuuston jäsen, lapsiasiahenkilö, Tampereen Hiippakuntavaltuuston jäsen
