”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” Fil. 4: 6-7
Olen viettänyt lukemattomia unettomia öitä huoliani pohdiskellen. Olen tehnyt mielessäni listoja hoitamattomista asioista ja suunnitellut, mitä sanon tai teen, kun kohtaan jonkun ihmisen. Öiseen aikaan asiat eivät kuitenkaan etene vaan pikemminkin kasautuvat entistä suuremmiksi ongelmiksi. Ja seuraavana päivänä väsyneenä ei ehkä olekaan voimia käydä tarvittaviin toimiin. Jumalalla on kuitenkin tarjolla parempikin tapa huolien käsittelyyn. Me voimme jättää ne hänen murehdittavakseen. Me voimme vaihtaa levottomuuden rauhaan ja ahdistuksen toivoon. Me voimme saattaa mieltä painavat asiat rukoillen Jumalalle ja luottaa siihen, että Hän vastaa meille parhaalla mahdollisella tavalla.
Vuosia sitten muutin Englannista takaisin Suomeen keskelle sitä tosiasiaa, että kukaan ei kaivannut minua töihin. Asuin isäni vierashuoneessa ja valvoin öitä pohtien tulevaisuuttani. Jatkaisinko taivaltani pappina vai siirtyisinkö opettajaksi? Pitäisikö kokeilla jotain aivan uutta? Eräänä yönä mieleeni tulvivat Filippiläiskirjeen sanat ja ymmärsin, että voin jättää suunnan murehtimisen kokonaisuudessaan Jumalalle. Toki olin rukouksessa lähestynyt Jumalaa aikaisemminkin, mutta tuona yönä lupaus rauhasta vei asioita vielä pidemmälle. Annoin Jumalalle täyden vapauden ja vastuun ohjata askeleeni oikeaan suuntaan. Nukuin yöni rauhassa seuraavien kuukausien ajan, vaikka elämä epätietoisuudessa jatkui. Tiesin, että ajallaan oikea suunta löytyisi ja minulle tarkoitetut työt tulisivat kohdalle.
Näin tietysti kävikin. Rukousvastaukset olivat selvempiä ja suorempia kuin olin odottanut ja tunsin selkeästi asettuvani tehtävään, joka oli minulle tarkoitettu. Sama luottamus Jumalan ohjaamasta tiestä kantaa tänäkin päivänä, vaikka matkaan mahtuu toki huolia ja murheita edelleen. Välillä huolet kasaantuvat ja tuppaan unohtamaan rukouksen mahdollisuuden ja voiman. Yritän selvitä omin voimin. Lopputulos on uneton yö. Kunnes jälleen muistan Jumalan lupauksen. Saatan asiat Hänen kannettavakseen ja Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, ottaa minut suojaansa ja voin jatkaa luottavaisesti eteenpäin Hänen varjeluksessaan. Mitä elämä tai tämä päivä tuokin tullessaan, rukouksessa on minun voimani ja rauhani.
Soila Simola
Kommentointi on suljettu.