Omasta kokemuksesta tiedämme, että pimeässä kulkeminen on vaikeaa. Yhtäkkiä voi törmätä odottamattomiin esteisiin ja seuraukset saattavat olla vakavia. Pienikin valontuikku auttaa ihmeesti kulkemista. Ei ihme, että pimeyteen liitetään monenlaisia pelkoja. Usein myös mielikuvituksemme on etevä lietsomaan aiheettomia pelkoja.
Joskus voimme joutua elämän tilanteeseen, jolloin emme kerta kaikkiaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Kallisarvoisia ovat silloin hyvät ystävät, joiden neuvot ovat tarpeen. Aina eivät ystävät kuitenkaan ehdi paikalle. Jotain pitäisi tehdä, mutta mitä?
Meillä kristityillä on yksi etuoikeus. Meillä on rukouksia kuuleva Jumala. Hänelle voimme aina esittää asiamme. Jumala toteuttaa rukouksemme omalla tavallaan ja omalla ajallaan.
Joskus Hän antaa odotuttaa itseään. Se ei kuitenkaan merkitse sitä, etteikö rukouksemme olisi kuultu. Vaikean tilanteen tullessa meidän on toimittava. Jos päätöksemme on väärä, Jumala voi muuttaa sen ja ohjata asiamme oikeaan suuntaan.
Uudessa testamentissa on joitakin kohtia, joissa Jeesus näyttää käyttäytyvän rumasti avunpyytäjiä kohtaan. Hänellä oli monia hyviä ystäviä – heidän joukossaan esimerkiksi Martta ja Maria. Heidän veljensä vakavasta sairastumisesta ilmoitettiin Jeesukselle. Hän ei kuitenkaan tullut, ja Lasarus ehti kuolla. Ei ihme, että sisarukset moittivat Jeesusta. Miksi et tullut?
Jeesus tuli vasta Lasaruksen kuoltua näyttääkseen, että hänellä oli Jumalalta saatu valta herättää kuolleita. Joskus meidänkin avunpyyntömme tuntuu turhalta. Mitään ei näytä tapahtuvan. Mutta kun Jumalan apu sitten tulee, se on enemmän kuin, mitä olemme osanneet pyytää. Jumala tietää meitä paremmin, mikä on meille itselle hyväksi.
Tutkimusmatkailija tarvitsi aikanaan oppaan kulkiessaan vaikean viidakon halki. Kun opas tuli, hänellä ei ollut karttaa eikä kompassia. Hän sanoi olevansa tie. Hän tunsi viidakon niin tarkkaan, ettei hän tarvinnut mitään apuvälineitä. Tutkimusmatkailija huomasi, että mies oli oikeassa.
Joskus elämä tuntuu olevan kuin tiheä viidakko. Meidän on silloin ilo muistaa, että olemme aina Jumalan kasvojen edessä. Jeesus on opastava valo, joka johdattaa niin ilossa kuin surussa. Turhaan meidän ei tarvitse huolehtia, jos rukouksessa siirrämme asiat Jeesukselle. Loppu on hänen varassaan.
Heikki Miettinen
