Ystävieni kesämökin puutarha oli käsittämätön. Järjestys oli mielestäni senttimetrilleen. Rikkaruohoa ei näkynyt. Siellä kasvatettiin luullakseni kaikkia vihanneksia, mitä yleensä oli mahdollista kasvattaa Suomessa. Tätä katsellessa ihastus ja ihmetys valtasi mielen, eikä tunnetta voinut unohtaa.
Viime kesänä soitin heille, samalla ohimennen kysäisin, miten puutarha jaksaa. Ei meillä enää ole puutarhassa mitään kasvamassa. Tai oikeastan jotain on. Tilliä ja salaattia, mutta nehän kasvavat itsekseen.
Tämä tarina on kertomisen arvoinen, koska ystävilläni oli todellisuuden tajua. Korkean iän vuoksi ei enää kannattanut vaatia itseltään samaa työpanosta kuin aikaisempina vuosina.
Osaako ihminen luopua ja luovuttaa elämässä. He osasivat sopeutua muuttuneisiin olosuhteisiin.Jumala on luonut elämään ajan ja rajat. Vanhuus on osa elämää. Vaikka lapsi sanoo isovanhemmalleen: taion sinut vanhasta pois, ei tämä onnistu.
Asia on hankala, jos vanhuutta ei hyväksytä, eikä siihen kuuluvaa kuoleman lähestymistä. Tiedän vanhoja ihmisiä, jotka eivät siedä kuulla puhetta kuolemasta. Tällöin on kova yritys paeta elämän hömppään. Tuoda elämään viihdettä tai alkoholia, jotta tosiasiat unohtuisivat. Torjunta on voimakasta.
Suomalaisessa lapsille opetetussa iltarukouksessa ovat sanat: sijaltain jos en nousisi, taivaaseen ottaos tykösi. Lapsille opetettu toivo ja turvallisuus ovat hyvät eväät elämän loppupuolellakin. Tänä päivänä minua huolestuttaa, onko vanha ihminen valmis elämään todeksi Isän Jumalan tahdon ja turvan.
Kun ihminen torjuu ajatuksen kuolemasta, hän pelkää silloin kuolemaa. Kristillinen usko vakuuttaa, ettei tarvitse pelätä. Jumalan rakkaus meitä kohtaan sulkee pelon pois. Raamatun ihmeellinen viesti on, ettei rakkaudessa ole pelkoa. Minun tarvitsee vain luottaa ja turvata Isään Jumalaan. Mutta tässä vaikeus onkin. Nöyrrynkö siihen, mitä en näe, enkä voi koskettaa, mutta mikä silti on olemassa.
Vertauskuvallinen lasten laulu kertoo: kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla. Maallisessa elämässä katoavat tosin tähdet ja emon siivetkin ajallaan. Jäljelle jää yli ymmärryksen käyvä Jumalan antama turvallisuus. Tämän elämän jälkeen Isä Jumala lupaa meille iankaikkisen elämän. Tämä elämä alkaa uskossa Kristukseen täällä ja kestää ainiaan.
Mirja Miettinen
