– Arkeologia on harrastus, joka vaatii mielikuvitusta, toteavat Tanja Ranta ja Kerttu Saarinen.
Naisten toteamus perustuu siihen, että suomalainen arkeologinen löytö ei ole roomalaisajan kultakypärä, harvoin edes viikinkiajan rahalöytö vaan useimmiten kvartsikiven iskos, saviruukunpalanen tai ruostunut rautaesine. Aina muinaisjäännöksistä ei jäljellä ole senkään vertaa. Hautaröykkiötkin näyttävät maallikon silmään epämääräiseltä kasalta kiviä.
Nykyihminen pääsee menneisyyden jäljille päättelykyvyn ja mielikuvituksen avulla.
– Nykyisin arkeologian harrastajien mielenkiinto kohdistuu aineistoihin. Ei himoita pronssikoruja, vaan halutaan nähdä maisemaa ja miettiä, miten tavallinen ihminen on elänyt juuri täällä kauan sitten, Ranta toteaa.
Yksi mielikuvitusta kutkuttava kohde, Ryödin röykkiö, sijaitsee lähellä Ideaparkia, Rantoistentien ja Kuivaspääntien risteyksen tuntumassa, Muistokivi M. Kailan yrityksen takana loivassa rinteessä.
– Paikka on Museoviraston rautakautiseksi luokittelema. Täällä on tehty vuosina 1995 ja 2011 arkeologisia tutkimuksia ja koekaivauksia, mutta löydöksiä ei ole tehty, Ranta kertoo.
– Lempäälässä on ollut paljon rautakautista asutusta, ja merkkejä viljelyn harjoittamisesta on löytynyt muun muassa lähellä sijainneesta Naarankalmanmäen kalmistoalueelta, joka tuhoutui moottoritien teossa.
Muinaisjäännöksiä voi bongatakin
Lempääläläinen Tanja Ranta ja kesävesilahtelainen Kerttu Saarinen ovat ottaneet muinaisjäännökset jopa matkailukohteiksi. Molemmat ovat tehneet niiden perässä matkoja eri puolille Suomea, ja niin tutuksi on tullut useita kymmeniä kohteita, Saarisella jopa satoja.
– Museoviraston sivuilla on muinaisjäännösrekisteri, josta voi hakea vaikka oman paikkakunnan kohteita. Saatan mieheni kanssa ottaa sieltä jonkun kohteen ja lähteä maastoon etsimään sitä, Ranta kuvaa.
Kohteissa he ihmettelevät paikkojen vuosituhansista henkeä. Juuri historian siipien havina viehättää naiskaksikkoa. Se herättää mielenkuvituksen: minkälainen kansa silloin Suomea on asuttanut ja miten he elivät.
Harrastus myös yhdistää samanhenkisiä. Tanja Ranta ja Kerttu Saarinen kuuluvat Sarsa ry:hyn, noin 50 hengen pirkanmaalaiseen harrasteporukkaan, jonka jäsenille yhteistä on into ja palo esihistoriaamme.
– Jos joku ulkopuolinen kuuntelisi juttujamme, hän pitäisi meitä outoina, Saarinen sanoo.
– Retkillä meitä on bussilastillinen ihmisiä, jotka kaikki olemme yhtä innostuneita parista päällekkäisestä kivestä, Ranta nauraa.
Linnavuori hyvä paikkaa aloittaa
Jos arkeologia kiinnostaa, mistä kannattaa aloittaa? Vesilahden Linnakallio Kaakilanniemessä on Tanja Rannan ja Kerttu Saarisen mukaan näyttävä kohde.
– Olen käynyt muutaman kerran siellä äitienpäiväpiknikillä. Siellä on kauniit maisemat ja paikalle on opastus, Ranta kertoo.
– Toinen puoli kalliosta on nousukelpoista ja toinen puoli jyrkkää, jolloin sitä on ollut helppo puolustaa, kun vihollinen ei ole pääsyt yllättämään, hän lisää.
Suomessa on paljon Linnavuori tai -mäki -nimisiä paikkoja, jotka ovat usein rautakautiseksi luokiteltuja pako- tai puolustautumispaikkoja. Linnakallion kaltaisia paikkoja on Vesilahdessa useampiakin, ja osasta on tehty löytöjä.
