Moni kammoksuu puhetta laumaan kuulumisesta saatikka sitten laumasieluisuudesta. Emmehän me halua olla määkivä lammaslauma, joka tahdottomana poukkoilee sinne tänne ilman omaa tahtoa. Hyvin moniin eri suuntiin meitä kaikkia kuitenkin halutaan paimentaa ja ohjata. Tuntuu usein siltä, että aina tulisi ottaa kantaa ja vastata moniin vaatimuksiin. Seurakunnassakin saatetaan joskus sortua samanlaiseen vaatimiseen.
Viime pyhänä kirkoissa puhuttiin kristittyjen laumasta ja Jeesuksesta sen paimenena. Jeesus on aivan toisenlainen paimen. Lampaat seuraavat häntä koska ne tuntevat hänet. Ero toisiin paimeniin ja paimentajiin on valtava. Ei ole mitään omituista siinä, että tutun äänen kuullessaan lampaat seuraavat paimenta. Sen sijaan monia muita ääniä kuunnellessaan täytyy miettiä tarkoin, laskea etuja ja haittoja, punnita eri puolilta.
Itsensä korostaminen, kehittäminen, kaunistaminen ja oman onnellisuutensa tavoitteleminen ovat tämän päivän muotisanoja. Joskus tuntuu, että näiden asioiden tavoitteleminen on elämän pääsisältö ja se saa tapahtua muiden kustannuksella. Kaikki keinot ovat sallittuja. On sangen epämuodikasta kuulua mihinkään laumaan. Monen mielestä se rajoittaa vapautta. Ja kuitenkin samaan aikaan me tiedostamattamme kuljemme joko enemmistön tai jonkun karismaattisen johtajan mukana esim. käyttäytymisessämme, pukeutumisessamme, kielenkäytössämme jne. Me pelkäämme sitoutumista ja kuitenkin sitoudumme moniin asioihin.
Monella on pelko siitä, että seurakuntaan kuuluminen ja Kristuksen laumassa eläminen tekee meistä samaa muottiin valettuja, tahdottomia ja nujerrettuja lampaita. Kuullaanpa mitä Jeesus tästä sanoo: “Hän voi vapaasti tulla ja mennä ja hän löytää laitumen.” Jokainen lauman jäsen tunnetaan nimeltä ja jokainen saa olla erilainen yksilö, oma itsensä. Laumassa on tilaa erilaisuudelle ja persoonallisuudelle. Lauman jäsen ei myöskään ole kahlehdittu vangiksi, vaan hänellä on vapaus kulkea. Jumalan lapsi kuitenkin muistaa, että vapaus kulkee aina käsi kädessä vastuun kanssa. Lauman jäsen tuntee aina vastuuta paitsi itsestään ja omista tekemisistään, mutta myös muista lauman jäsenistä.
Hyvän Paimenen laumaan kuuluminen on etuoikeus. Se ei ole heikkouden eikä tahdottomuuden merkki vaan se on ihmisyyden merkki. Kristuksen seuraaminen, usko, on mitä suurimmassa määrin sitoutumista. Se on sitoutumista sille paikalle, jolle Jumala meidät loi. Se on sitoutumista rakkauteen ja toisten huomioonottamiseen.
Hyvän Paimenen ääntä kannattaa kuunnella. Siinä äänessä ei ole itsekkyyttä eikä oman edun tavoittelua. Kristus on sellainen paimen, joka oli valmis antamaan oman henkensä lauman jäsenten vuoksi. Hänen äänensä voi kuulla kaiken hälyn alta ja kaikkien epämääräisten kutsujen takaa. Oikean paimenen ääni on erilainen kuin kaikki muut äänet. Se ääni on täynnä rakkautta.
Mikko Oikarinen
