Paikkakunnalla joko on pyöräilykulttuuria tai sitten sitä ei ole. Lempäälässä ei ole, ei ainakaan siinä merkityksessä, että muu liikenne – lähinnä autoilijat – ottaisivat pyöräilijän huomioon.
Sujuvan pyöräilyn kuntaan voi käydä tutustumassa vaikka pohjoisessa. Kaukana Tampereelta sijaitseva Oulu on nimennyt itsensä ansaitusti pyöräilykaupungiksi. Siellä on investoitu pyörätieverkostoon jo 1960-luvulta lähtien. Oulussa on noin 600 kilometriä kävely- ja pyöräteitä ja joka vuosi uusia pyöräteitä rakennetaan lisää. Tasaisessa merenrantamaastossa sijaitsevassa Oulussa pyöräillään ympäri vuoden ja pyöräreitit hoidetaan talvisinkin. Aivan keskikaupungillakin pyöriä vilistää vilkkaasti. Kompaktissa ydinkeskustassa pyöräileviin opiskelijoihin ja muihin kaupunkilaisiin on niin totuttu, että he saavat tilaa liikennevirrassa.
Samanlaisen havainnon voi tehdä Amsterdamissa, Kööpenhaminassa ja vaikka Ryanairin kantaman päässä Saksan Bremenissä. Siellä kypärättömät pyöräilijät ottavat tilansa ja paahtavat menemään tukevarakenteisilla ja hyväkuntoisilla pyörillään kevytväylillä niin, että turistit ja muut jalankulkijat saavat olla varuillaan. En tosin koskaan ole joutunut todistamaan siellä yhtään kaksipyöräisen kolaritilannetta. Osasyynä on ehkä se, että autoilijat ottavat niin pyöräilijät kuin jalankulkijat hyvin huomioon. Vaikka alla olisi Audi, Bemari tai Mersu.
Onko liikennekulttuurin takana autoilijoiden pelko sanktioista, terveestä pelosta poliisia kohtaan vai mistä, mutta vahvemman oikeutta ei korkean pyöräilykulttuurin paikkakunnilla käytetä. Kaikki kulkevat ja väistävät vuorollaan. Lempäälässä pyöräilijä saa väistää.
Kuljen toisinaan reilun kolmen kilometrin ja noin vartin kestoisen työmatkani toimitukseen polkupyörällä. Se kohottaa kuntoa, on ekologista – ja vaarallista. Lähes joka kerran, kun fillaroin työmatkaani, kärkikolmion takaa sivutieltä Tampereentielle kääntyvä autoilija aiheuttaa vaaraa, kun kuljettaja on keskittynyt tarkkaamaan liikennevirrasta vain muita autoja. Kerran muutamia vuosia sitten en ehtinyt ennakoida kuskin aivoitusta ja jäin auton alle suojatiellä Vanattarantien risteyksessä.
Muiden tielläliikkujien puutteellista huomioimista osoittaa sekin, että monesti autoilija pysähtyy risteykseen, ei ennen suojatietä, vaan sen päälle tukkien tien niin jalankulkijoilta kuin pyöräilijöitä. Muistutanpa tässä: kääntyvän auton on väistettävä, kärkikolmion takaa tulevan auton on väistettävä.
Ei pyöräilijälläkään aina ole puhtaat jauhot pussissa. Tänä syksynä ensimmäisen kerran olen törmännyt sellaiseen, että Hakkarin kouluun porukoissa pyöräilevät koululaiset ajavat toisinaan vastapalloon koko yhdistetyn kevytväylän leveydeltä. Vielä ei olla törmätty. Lempäälän keskusta-alueella Tampereentien kevyenliikenteen väylä on erotettu viivalla erikseen pyöräilijöille ja jalankulkijoille. Sielläkin nuoren polven pyöräilijät saattavat tulla vastaan rinnakkaismuodostelmassa. En yhtään ihmettele, että himopyöräilijät huiskivat menemään ajoradalla.
