Vesisade vihmoo kasvoille ja tuuli puhaltaa kylmänä viimana. Jostain täytyy repiä voimanrippeitä, jotta edessä olevan kisastartin tai harjoituksen saa suoritettua kunnialla läpi.
Pyöräsuunnistajan arki ei ole aina herkkua, lajiin kuuluu esimerkiksi luonnonvoimien armoilla urheileminen. Maailmanmestaruuskisojen pronssimitalisti Henna Saarisella on kuitenkin vahva näkemys, minkä vuoksi hän rakastaa lajiaan.
– Kun olen pyöränselässä ja saan suunnistuskartan eteeni, maailma muuttuu. Kaikki ympärillä oleva katoaa ja keskittyminen on vain suorituksessa. Se tunne on ainutlaatuinen, Saarinen kuvailee.
Vesilahti sai lokakuussa asukkaakseen arvokisamitalistin, kun pyöräsuunnistaja Saarinen muutti avomiehensä kanssa Mantereen alueelle. Saarinen saavutti pronssisen MM-mitalin kesällä Portugalissa, kun hän ylitti sprinttikisassa maaliviivan kolmantena.
22-vuotias Tampereelta lähtöisin oleva urheilija opiskelee Tampereen teknillisessä yliopistossa. Lisäksi hän kiertää opiskelun ohessa maailmaa pyöräsuunnistuskisoissa ja maajoukkueen leireillä. Tiukka yhdistelmä täydentyy trioksi, kun kilpailuaan itse rahoittava Saarinen tekee vielä kaiken lisäksi töitä.
Vielä melko tuntematon laji
Saarisen laji pyöräsuunnistus on vielä suurelle yleisölle melko tuntematon. Laji pohjautuu suunnistukseen, eli rastit ovat tutusti metsän siimeksessä, kulkuväline vain on vaihtunut jalkapatikasta polkupyörään. Rastit eivät ole keskellä pahimpia kivikkoja, vaan useimmiten metsässä kulkevien polkujen vieressä.
– Hyvillä reitinvalinnoilla ja tarkalla suunnistuksella saa enemmän etua kuin pyöräilemällä lujaa, mutta pummaamalla rastia, Saarinen painottaa lajin eri elementtejä.
Pyöräsuunnistus kuuluu samaan lajiliittoon perinteisen suunnistuksen ja hiihtosuunnistuksen kanssa. Useimmilla lajin huipuilla, kuten myös Saarisella, on tausta suunnistuksen parissa.
– Pyöräsuunnistusta arvostetaan niissä piireissä, joissa laji tunnetaan. Ne jotka lajia eivät tunne, eivät pidä tätä vielä kauhean kovana urheiluna.
Suomi on lajin menestyjämaita, kuluneen kesän Portugalin MM-kisoista maajoukkue toi tuliaisina kasan mitaleita. Lajin vahvinta harrastusaluetta on Eurooppa, eikä laji ole levinnyt vielä kovinkaan laajalle. Saarisen mukaan MM-kisoissa oli kuitenkin kilpailijoita Yhdysvalloista, Australiasta ja jopa Japanista. Lajin koosta kertoo, että rikastumaan sillä ei pääse.
– Rahapalkintoja ei käytännössä ole. Ei tällä tavalla rahaa saa säästöön, Saarinen tunnustaa.
Kaikki lähti kokeilunhalusta
Saarisen ja pyöräsuunnistuksen yhteinen liitto alkoi noin 16 vuoden iässä, kun Saarisen kaveri houkutteli häntä testaamaan lajia SM-kisojen parikilpailuun. Lopputuloksena oli hopeaa ja nopea koukuttuminen lajiin.
– Aloitin suunnistuksen parissa ja kokeilin myös hiihtosuunnistusta, mutta pyörän kanssa eteneminen oli minun juttuni.
Parhaiksi luonteenpiirteikseen kisailijana Saarinen nostaa kisasuorituksen hallinnan ja suunnistustaidon. Parannettavaa löytyy vielä fysiikassa sekä tietyiltä osin hermojen hallinnassa kisatilanteessa.
– Olin nuorempana aika hurjapää, mutta iän myötä pyöräilyyn on tullut lisää itsesuojeluvaistoa, Saarinen naurahtaa.
Pyöräsuunnistuksessa MM-kisat ovat joka vuosi, EM-kilpailut joka toinen vuosi. Tuleva kesä on kaksien arvokisojen kausi. Saarinen on ehtinyt saavuttamaan jo useita SM- ja nuorten MM-mitaleita. Jatkossa isoin tavoite on saada taso pysymään myös aikuisissa aivan kirkkaimmassa kärjessä.
– Kultamitalia en lähde vielä lupailemaan, se tulee jos on tullakseen.
Kotipihasta harjoittelemaan
Vesilahti on lajin harjoittelun kannalta loistava asuinpaikka. Saarinen edustaa seuratasolla tamperelaista Kooveeta, ja Tampereen alueella on lajille hyvät harjoittelumahdollisuudet. Sen lisäksi Pirkanmaalta on muualle kisamaan melko lyhyt matka.
– Voin lähteä kotoa pyöräilemään maantielle ja näin tekemään harjoituksia suoraan kotipihasta. Olen pyöräillyt töihin Tampereella, silläkin tavoin voi treenata.
Lajissa isossa roolissa on kulkuväline, eli pyörä. Laadukkaaseen kisapyörään saa helposti kulumaan paljon rahaa. Saarisen kotoa löytyy iso arsenaali eri pyöriä: kisapyörän lisäksi on muun muassa maantiepyörä ja alamäkipyörä.
– Kisapyöräni maksoi noin 4 000 euroa, sillä kehtaa kyllä kisata. Parhaat pyörät maksavat lähes 10 000 euroa, Saarinen laskee.
Koska laji on vielä melko pieni ja tuntematon, eikä näkyvyyttä ole paljoa, on sponsoreiden löytäminen vaikeaa. Omat kisamatkansa ulkomaille, pyörät ja kaiken mahdollisen Saarinen maksaa omasta pussista vanhempien avustaessa. Omia sponsoreita hänellä ei ole, ja maajoukkueen tuki on pientä.
– Viime kaudella jäi esimerkiksi kisamatka Ranskaan tekemättä, sillä rahaa ei yksinkertaisesti vain ollut.
Kotoutuminen Vesilahteen on sujunut mukavasti. Vaikka matkaa Tampereelle kouluun ja töihin kertyykin, kehuu Saarinen aluetta.
– Kauaa ei tarvinnut mieheni minua innostaa, kun päätös muutosta tehtiin. Luonnon lähellä on upeaa ja rauhallista asua, ja harjoittelumahdollisuuksiakin löytyy läheltä, Saarinen kehuu.
FAKTALAATIKKO
Pyöräsuunnistus:
- Pyöräsuunnistuksessa edetään karttaan merkittyjä reittejä pitkin rasteille. Kilpailusta riippuen poluilta saa tai ei saa poistua.
- Kisamatkoja ovat sprintti, keskimatka, pitkä matka ja viesti. Kilpailijan nopeus kisan aikana on noin 20 km/h, mutta nopeudet voivat nousta jopa 60 km/h:ssa.
- Lajin ensimmäiset MM-kisat pidettiin 2002 Ranskassa.
- Pyörässä on erikoisuutena ohjaustangossa oleva karttateline, johon kartta kiinnitetään. Teline on pyöriteltävä.
Lähde: suunnistusliitto.fi
