Televisiossa on jo vuosien ajan pyörinyt kansainvälinen sarja nimeltä Pomo piilossa. Joka kerta jonkun suuremman firman tai ketjun johtaja naamioituu tunnistamattomaksi työntekijäksi ja pestautuu muutamaksi päiväksi firman eri toimipisteisiin työharjoittelijaksi. Samalla, kun hän koittaa opetella häntä opastavan työntekijän päivittäistä arkityötä, hän kyselee, mikä työpaikassa on hyvää tai mitä kehittämisen tarvetta työtavoissa tai työympäristössä olisi. Toki hän myös syrjäsilmällä seuraa, miten ko. työntekijä hoitaa työtään ja palvelee asiakkaitaan. Ohjelman lopussa johtaja kutsuu häntä opastaneet työntekijät firman pääkonttorille antaakseen palautetta ja yleensä myös kiittääkseen heitä varsin huomattavalla tavalla hyvin tehdystä työstä.
Tätä ohjelmaa on ollut sangen mukava seurata, koska siitä löytyy suuressa mittakaavassa ulottuvuuksia koko elämän taipaleellemme eikä vain pelkästään huomioonotettavaa työpaikoille.
Näitä suuri ulottuvuuksia ajatellessa ja pieni pilke silmäkulmassa eteen piirtyy kuva siitä, että meilläkin on se Suuri Pomo piilossa. Taivaallinen Isämme ei ole meidän nähtävillämme, mutta me saamme aistia Hänen tahtoaan Raamatun tekstien kautta.
Raamatussa Matteuksen evankeliumin luvuissa 5.–7. on kuvattu Jeesuksen tunnetuin saarna, jota kutsutaan vuorisaarnaksi. Sen yhtenä osana on nk. kultainen sääntö: ”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12) Tuo sääntö on arjessa toteutettavaksi tarkoitettu periaate, jossa kehotetaan ihmisiä tekemään vastavuoroisesti toisille samaa kuin mitä haluaisi itselleenkin tehtävän, tai olemaan tekemättä sellaista, mitä ei haluaisi itselle tehtävän. Vaikka kultaista sääntöä on arvosteltu tässä kilpailuyhteiskunnassa osin idealistiseksikin, se kuitenkin asettaa moraalisen käyttäytymisen riman sellaiselle korkeudelle, että jokaisen on viisasta pysähtyä miettimään, mitä tavoittelee ja millä hinnalla.
Jokapäiväisessä elämässä, joka sisältää niin työelämän kuin vapaa-ajankin, ”pomo piilossa” -ajatus haastaa meitä jokaista omaehtoisesti toimimaan rehdisti ja läpinäkyvästi, toisiamme arvostaen ja huomioon ottaen. Kestävätkö toimintamme ja puheemme päivänvalon silloinkin, kun kukaan muu ei ole näkemässä tai kuulemassa? Miten puhumme työpaikastamme tai työkavereistamme toinen toisillemme? Olemmeko työpaikkamme tai työalamme positiivisia vai negatiivisia lähettiläitä? Siinä itse kullekin pohdittavaa kesän alkaessa ja lomien kynnyksellä.
Ihmiset ja luonto ovat oikealla tavalla kohdattuina paras voimavaramme. Kesä on parhaillaan täydessä kukoistuksessaan. Keskitytään nyt tähän hetkeen ja pysähdytään ihastelemaan Luojamme luomaa kesän vehreyttä ja kauneutta, kuuntelemaan lintujen liverrystä ja kiittämään kanssaihmisistämme, joita elämänpolkujemme varrella saamme kohdata. Kun nyt opettelemme huomaamaan kaikkea hyvää, siitä on helppo jatkaa samalla asenteella sitten, kun työkiireet taas alkavat ja kesä on mennyt menojaan.
Anneli Kesola
