Joulu tulee vastaan joka vuosi, tahdoimme sitä tai emme. Kuinka voisimme kaiken hulinan ja touhottamisen keskellä löytää kiitosmielen Häntä kohtaan, joka on syntymäpäiväsankari?
Näihin aikoihin Suomen kirkoissa, niiden sadoissa eri tilaisuuksissa kajahtavat taas ilmoille monet joululaulut ja virret.
Annetaan seuraavien virsikatkelmien olla herättämässä meihin kiitosmieltä ja rukoillaan, että Taivaallinen Isä voisi kirkastaa meidän sydämiimme todellisen joulun.
Taivaan Herra iäinen ihmiseksi syntyen tuli veljeksemme. Isä antoi armossaan ainoansa päälle maan pelastajaksemme. (VK 17:1)
Syntynyt on lapsonen, Vapahtaja ihmisten. Kiitos olkoon Jumalan, kun hän saapui Pojassaan armahtamaan luotujaan. (VK 19:2)
Ainoaksi auttajaksi lapsi seimeen lasketaan. Toista turvaa emme löydä milloinkaan. (VK 20:1)
On tullut Herra taivaan palvelijaksi. Näin Luoja suostui vaivaan, luodut lunasti. (VK 24:5)
Oi Jeesus, tänne maailmaan et tullut itses tähden, minua saavuit auttamaan kurjuuden kaiken nähden. Ja raskaan ristin kärsien armahdit minut, syyllisen. Voisinko kyllin kiittää! (VK 25:5)
Oi Herra, rikoin käskysi, en kestä kirkkauttasi, vaan siksi tänne synnyitkin, synnistä että pääsisin. (VK 26:6)
Juuri meille kylmenneille Jeesus avun tuonut on. Kiitä, kiitä Herraa siitä, toivon saa nyt toivoton. Nyt on sulla, nyt on mulla riemujuhla verraton. (VK 28:6)
Niinpä rukoilemme, että ”Valosi, Jeesus, loistaa suo ja jouluriemu meille tuo” ja ”Suo kerran meidän kaikkien taivaassa kiittää riemuiten” (VK: 32). Aamen.
Pietari Korhonen
