Keskellä Koskenkylää kuuluu eräästä pihasta määkimistä ja lasten ääniä. Portista sisään kurvattaessa näkyy ensimmäiseksi tulijaa tervehtivä koira, sitten lampaita, hevosia laitumella ja lauma iloisia lapsia. On saavuttu Kristiina Ristell-Niemisen kotiin Vesilahdelle. Hän asustaa miehensä Mikko Niemisen kanssa vuonna 1874 rakennettua sukutaloa Koskenkylässä. Lapsia löytyy pikaisella laskemisella pihapiiristä viisi. Tosin muutamaa päivää aiemmin luku oli yksitoista, kun kesän kolkutellessa ovelle lasten kaverit tulivat joukolla rapsuttelemaan perheen eläimiä.
– Monet tutut ja vieraat kysyvät meiltä saako eläimiä tulla katsomaan. Totta kai saa! Ristell-Nieminen huudahtaa.
– Soitelkaa vain etukäteen, hän lisää.
Ensimmäinen perheeseen tullut eläin oli Shetlanninponi Laila. Laila hankittiin iloksi lapsille ja nyt se on kuusivuotiaan Ennin oma poni. Hän hoitaa itse reippaasti esimerkiksi Lailan karsinan siivouksen. Enni käy ratsastustunneilla ja myös isoveljensä Veeti, 9, ratsastaa. Pienimmät sisarukset Venla, 4, ja Viena, 3, ratsastavat myös ponilla, mutta Elma, 11kk, odottelee vielä jonkun tovin ennen selkään pääsyä. Lailan seurana laitumella astelee Dandy-hevonen ja Hessu-varsa. Dandylla Ristell-Nieminen ratsastaa itse ja Hessua hän aikoo ainakin yrittää kouluttaa ratsuksi itse.
Mää, mää siellä ja kot, kot tuolla
Ponin jälkeen muonavahvuuteen lisättiin lampaat.
– Into, Tuomas, Hilkka, luettelee Ristell-Nieminen lampaiden nimiä.
Lampaat ovat lemmikkejä, mutta myös hyötyeläimiä. Mikko Nieminen nimeääkin Innon, Tuomaksen ja Hilkan sijaan lampaat yhdenmukaisesti.
– Paisti, paisti, paisti, hän nauraa.
Lampaat keritään itse ja karstat ja rukkikin löytyvät. Ajanpuutteen vuoksi villat taitavat mennä kuitenkin kehräämöön, Ristell-Nieminen huomauttaa.
Lampaiden lisäksi myös muut eläimet ovat perheelle yhtälailla ilona ja hyötynä. Kanarouvat, pienet viiriäiset ja myskiankat munivat pöytään munat ja kukkoa viinissä on maistettu.
Perheen kanat ovat silkkikanoja. Ne saavat tepastella kanalassaan vapaina ja uuteen kesäkotiinsa ne pääsevät tutustumaan lähipäivinä.
Kesäharrastuksena kirppis riihessä
Viisi lasta ja pieni eläintarha vievät kiistatta aikaa.
– On tämä rankkaa ja joinain päivinä tekisi mieli myydä kaikki pois, huokaa Ristell-Nieminen
– Toisina päivinä taas sujuu ja saa paljon aikaan, hän jatkaa.
Ristell-Nieminen on kotiäitinä kotihoidontuella ja luovia ratkaisuja vaaditaan milloin missäkin. Kanalan katetaan itse kuten lampaiden suojakin. Rakennusmateriaaleina käytetään sitä mitä sattuu löytymään. Hän korostaa, että heille eläimet ovat vain harrastus, eivät tulonlähde. Siksi hän ei ota myöskään maksua innokkailta rapsuttelijoilta.
Innokkaana kierrättäjänä Ristell-Nieminen on tehnyt vanhasta riihestä kesäkirppiksen. Hän peräänkuuluttaa oikeaa vanhanajan kirppishenkeä, missä tavarasta ei kiskota rahaa niin paljon kuin kehdataan pyytää. Hän kiittelee myös tuttavaperheiden kanssa tehtyjä vaihtokauppoja. Onnistuneessa vaihto- tai kirppiskaupassa molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä.
– Toiveissa on, että tavara vaihtaa kesällä omistajaa, Ristell-Nieminen toteaa iloisesti.
Koko perhe osallistuu eläinten hoitamiseen. Jokainen tekee kykyjensä mukaan.