Yrittäjä Veijo Matikan löytää vapaa-ajallaan todennköisesti metsästämästä, Mustangin ratista tai soutuveneestä
Metsästysharrastajien kotona näkyy usein merkkejä rakkaasta harrastuksesta. Perinteisiä muistoja metsästysretkiltä ovat esimerkiksi seinälle ripustettavat sarvet. Niitä löytyy myös yrittäjä Veijo Matikan seiniltä, mutta aivan perinteisemmästä päästä sarvet eivät ole. Sarvien omistajien lajitovereita käyskentelee nimittäin suomalaisen metsän sijaan Afrikan savanneilla.
Veijo Matikka on matkannut Afrikan auringon metsästämään alle jo viidesti. Metsästystä ylipäätään hän on harrastanut nuoresta pojasta lähtien. Poika kiikutti kotiin jänispaistia jo silloin, kun se ei varsinaisesti hänen ikäiselleen ollut vielä sallittua.
– Meillä oli ajokoiria ja niiden kanssa metsästettiin jäniksiä ja kettuja. Myös lintumetsällä käytiin. Sitten aloimme metsästää hirvieläimiä. Ensin peuraa, sitten hirveä. Hirviä on nyt metsästetty jo ainakin 35 vuotta. Kotimaan sorkkaeläimistä metsästetään myös kaurista, hän kertoo ja jatkaa, että kuukauden kestävä kaurispukkijahti on parhaillaan meneillään ja sinne hän suuntaa kotimaassa seuraavaksi.
Ulkomaille suunta on pian Ruotsin puolelle villisikajahtiin. Toinen villisikajahti, jolla on jo pitkät perinteet järjestetään Saksassa. Veijo Matikka kertoo osallistuneensa Hubertus-jahtiin jo seitsemän kertaa.
– Kaksi kertaa minusta on leivottu siellä jahtikuningas eli jaktkönig. Tittelin saa, kun osuu hyvin niihin villisikoihin, Veijo Matikka naurahtaa. Salaisuudekseen hän kertoo ahkeran harjoittelun.
– Siellä ammutaan paljon, mutta tulos ei aina ole hyvä. Itse harjoittelin paljon ennen viime reissua, joten ammuin todella hyvin.
Metsästysreissuja Veijo Matikka on tehnyt Ruotsin ja Saksan lisäksi muun muassa Viroon, Tanskaan ja Puolaan. Saaliita ei noilta matkoilta saa mukaansa, vaan ne valmistetaan osin metsästäjille ruuaksi ja osin ne jäävät paikallisille. Metsästysmuistoja voi matkaansa kuitenkin saada. Esimerkiksi Veijo Matikan seinällä komeilevat erilaisten sarvien seassa villisian torahampaat.
Metsästäjät tekevät vierailuja puolin ja toisin. Siis myös ulkomaalaiset ovat päässeet Suomessa hirvijahtiin kotimaisen metsästysseuran vieraina. Veijo Matikka kertoo kuuluvansa kolmeen metsästysseuraan; Terälahden metsästysseuraan, Vakkalan seudun metsästysyhdistykseen ja Hunting Club Wilds -seuraan, josta viimeksi mainittu on niin sanottu maaton metsästysseura. Jälkimmäisen kanssa Veijo Matikka on matkannut muun muassa pohjoiseen hirvi- ja karhujahtiin.
– Metsästyspäiviä kertyy, kun pitää vielä koiriakin treenata, hän kertoo ja viittaa yhteen kotona asustelevaan ja kahteen sijoituksessa olevaan mäyräkoiraan.
– Niiden kanssa metsästetään lähinnä peuraa ja kaurista, mutta kyllä ne hirveäkin ajavat.
Kotimaassa metsästys on Veijo Matikalle tärkeintä, mutta piipahdukset ulkomailla ovat mukavaa vaihtelua. Eksoottisimmat saaliit on metsästetty Afrikassa. Matkoja pidetään hintavina, mutta niin ei Veijo Matikan mukaan välttämättä ole. Matkan hinta riippuu paljon siitä, mitä safarilla haluaa metsästää. Peruspakettiin kuuluu kolme tasankoriistaeläintä.
– Kuudesta voi valita kolme eläintä ja se maksaa 2250 euroa, hän kertoo.
Lisäksi hintaan lisätään lennot ja tipit. Metsästämässä mukana ovat aina jäljittäjä (tracker) ja ammattimetsästäjä PH (professional hunter). Hinta riippuu myös siitä, millaisia metsästysmuistoja matkalta tuodaan. Sarvet ovat luonnollisesti edullisempia kuin täytöt eli täytetyt tai osatäytetyt eläimet. Voidaan tehdä kokotäyttö, joka tehdäänyleensä pienestä antiloopista, rintatäyttö tai kaulatäyttö.
– Esimerkiksi puhvelin täyttö, siis kun täytetään sen pää, niin kyllä se rahteineen täyttöineen maksaa äkkiä kaksi tuhatta lisää. Tosin puhvelinmetsästys itsessään on jo huomattavasti kalliimpaa.
Aseiden kuljetuksessa ulkomaille on omat konstinsa. Toiset lentoyhtiöt eivät kuljeta aseita lainkaan, toiset eivät peri sen kuljettamisesta edes lisämaksua. Parhaat toimintatavat ovat löytyneet vuosien mittaan. Välttämättä omaa asetta ei tarvita, sillä aseen voi vuokrata paikan päältä. Veijo Matikka kuitenkin kertoo erityisesti suurempia eläimiä metsästäessään haluavansa ampua omalla aseella.
– Kun lähdetään metsästämään sellaista eläintä, joka antaa takaisinkin, niin kyllä mä haluan silloin oman aseen, hän toteaa.
Toinen Veijo Matikan rakas luontoteemainen harrastus on kalastus. Sekin on tuttua jo lapsuusajoilta.
– Kalastin hauen päivässä äidille, hän naurahtaa.
– Näsijärvestä pyydettyä kalaa äiti ei suostunut valmistamaan, koska Näsijärveä pidettiin silloin saastuneena, hän jatkaa.
Veijo Matikka vetouisteli kilpaa monta vuotta sijoittuen parhaimmillaan SM-hopealle. Vetouistelu kuitenkin jäi ja hän myi pois veneensä. Kalastus on silti edelleen mieluista puuhaa ja soutuvene suuntaa usein järvelle tunniksi tai pariksi. Silloin ei ole tärkeää tuleeko kalaa vai ei, vaan rauhoittuminen veden äärellä.
Toisinaan Veijo Matikka suuntaa lohijoelle. Suurin saalis, komea 17 kiloinen lohi Tenolta koristaa kodin seinää, mutta yleisimmin saaliit päätyvät mahantäytteeksi.
Metsästyksen ja kalastuksen lisäksi Veijo Matikan sydäntä lämmittävät isot, kauniisti murahtelevat moottorit. Sellainen löytyy miehen autotallista, keltaisen Ford Mustangin konepellin alta. Vuosimallina 2005 oleva Ford Mustang on hänen neljäs jenkkiautonsa. Sillä on reissattu paljon pitkin Suomea ja Ruotsia. Nyt on suunnitteilla matka Eurooppaan. Lyhyemmän välimatkan reissuja Mustangilla tehdään muun muassa Ford Mustang Owners Club of Finlandin tapahtumiin ja kokoontumisajoihin. Auton takapenkillä matkustaa liftarina iso Nalle Puh, joka herättää positiivista huomiota ja saa muille kulkijoille hymyn huuleen.
Vastikään autotalliin on tullut lisää tilaa, kun Veijo Matikka myi pois trike-moottoripyöränsä. Aiemmin tallissa on majaillut myös useampia Harley Davidson -moottoripyöriä. Moottoripyörillä hän osallistui aktiivisesti Gospel Riders -moottoripyöräkerhon toimintaan.
– Gospel Riders käy esimerkiksi rippikoululeireillä, missä puhutaan hengellisistä asioista ja ajelutetaan vanhemmiltaan ajeluluvan saaneita nuoria. Ne ovat hauskoja tilaisuuksia, Veijo Matikka myhäilee.
Tällä hetkellä hän on kerhossa kannattajajäsenenä. Ainakin siihen asti, kunnes mieluinen pyörä tulee vastaan. Se on todennäköisesti V8-moottorilla varustettu trike tai ehkäpä vielä V2 moottorilla varustettu Harley Davidson.
Ensimmäinen matka
”Ensimmäinen matkani Afrikkaan. Mitä siltä odotin? Täyttyisikö toiveeni vai olisiko matka vain suuri pettymys? Nämä ajatukset päässäni odotin pelonsekaisen kiihkeästi matkaa. Luin paljon Afrikasta ja siellä metsästämisestä. Mietin aseen valintaa, mietin kaikkea mahdollista, mitä mieleeni tuli.”
”Paikka oli majapaikastamme noin 150 km päässä Intian valtameren rantamaisemissa. Siellä oli upea savanni, jossa näimme monia erilaisia eläimiä. Kirahvit jäivät erityisesti mieleen. Torstaina ammuin springbuckin eli hyppyantiloopin. Paikka suuri savanni, jossa oli paljon eläimiä. Pääsin seeproista ja punalehmäantiloopeista tuulen alta 20 metrin päähän, mutta ne eivät olleet minun metsästyslistallani. Mahtavat juovagnuulaumat kiitivät pitkin savannia valtavalla vauhdilla. Näky oli uskomaton. Savannialue oli kuin paratiisi.”
”Lauantaina grillasimme pensselisian potkia ja lämmitimme telttasaunan. Pidimme ns. läksiäispeijaiset ja tämäkin unohtumaton päivä jäi varmasti kaikkien mieliin. Isäntäväkemme piti meistä aivan mahtavaa huolta. Paikat pysyivät siisteinä vaikka bungaloveissa levittelimmekin tavaramme miten sattui, niin seuraavana päivä oli paikat siivottu ja vaatteet pesty. Ruoka oli tosi maittavaa, eikä taaskaan päässyt matkalla laihtumaan. Oppaani Louw oli ammattitaitoinen metsästäjä ja järjittäjä nylki ammutut eläimet taitavasti. Ei ollut nahoissa lihaa jäljellä, eikä tullut napinläpiä.
Tänne haluan uudestaan, niin pian kuin mahdollista. Minulle tämä matka oli 10+ matka. Kaksi viikkoa vielä matkan jälkeenkin joka ikinen yö olin taas takaisin Afrikassa.”
Pätkiä Veijo Matikan tekstistä Etelä-Afrikka 28.03-07.04.2014
Kylmää hikeä pintaan rinteissä ja käärmeen vieressä
”Meitä auttoi paikallinen opas Bruce, joka hoitikin aseiden buukkaukset ja matkatavarat jatkolennolle jouheasti ja sai palkakseen 500 randia (n. 35 euroa). Byrokratia Etelä-Afrikassa onkin valtavaa aseiden ja lupien kanssa. Täällä kannatta varoa ns. ”oppaita”, joiden mukana saattaa hävitä matkatavaraa. Joko tunnettu opas tai lentoaseman violettipukuiset. Muita älä päästä kärryihin käsiksi.”
”Istuessani siinä jokin häiritsi vasemmalla näkökenttääni ja kääntäessäni katseeni huomasin katsovani puukäärmettä, joka luikerteli oksalla. Boomslang (Dispholidus typus) on iso ihmiselle vaarallinen afrikkalainen myrkkykäärme. Sen nimi merkitsee puukäärmettä afrikaansin kielessä. Boomslang on Wikipedian mukaan Afrikan myrkyllisin käärme. Käärme oli vielä keskenkasvuinen, mutta Tero kertoi sen olevan tappava, jos vastalääkettä ei saa ajoissa. Käärme ei kuulemma oikein pysty puremaan ihmistä, mutta teimme sen kuitenkin vaarattomaksi.”
”Päivä oli muuten aivan loistava ja näimme paljon muitakin eläimiä. Valkohäntägnulauma on vaikuttava näky, kun ne juoksevat pitkin savannia valtavalla nopeudella. Nyt näin jotain sellaista, mikä viime vuonna tällä alueella jäi näkemättä. Yli sadan gnun lauma liikkeelle lähtiessään kiersi kehää jopa minuutin ajan, ennen kuin johtava uros otti lauman hallintaansa ja suora meno yli savannin lähti kiitämään. Sitä näkyä vain tuijotti lumoutuneena, eikä tietenkään tajunnut ottaa sitä filmille. Myös blesbokeja ja hyppyantilooppeja oli paljon savannialueella
Lopussa meidät yllätti vielä valtava ukonilma ja juuri kun olin nousemassa autoon kaatosateessa, iski salama aivan auton eteen. Hirveä räsähdys ja korvat menivät lukkoon. Sellainen päivä se. Paikka oli muuten se sama iso savannialue, mistä ammuin viime vuonna sen hyppyantiloopin. Paikka näytti edelleenkin aivan paratiisilta.”
”Ajoimme sellaista kallionseinämää pitkin, josta oli pudotusta alas 600 m. Tietenkin auto jäi jyrkkään ylämäkeen ruopimaan neliveto päällä ja hikeä pukkasi pintaan. Ei muuta, kuin varovasti pakilla alaspäin ja uusi yritys. Hyvin siitäkin selvittiin, mutta hurjalta näytti, varsinkin kun itse istui pick-upin lavalla penkillä ja vielä siellä rotkon puolella.
Eläimiä näimme paljon, kaikenlaisia antilooppeja, Impaloita, hyppyantilooppeja, seeproja, valkohäntägnuita, juovagnnuita ja valtavasti blesbokeja. Ampumatilanteita ei siellä enää tullut, joten palasimme pääleiriin. Alas tullessa alkoi vielä sataa kaatamalla. First ladyt menivät hyttiin ja minä jäin jäljittäjän kanssa kastumaan lavalle. Onneksi tulimme alas toista kautta, joka oli vähän helpompi reitti. PH päästeli jo lähes alhaalla aika haipakkaa, kun mutkan takana oli neljä tosi isoa sarvikuonoa. Äkkiä liinat kiinni, pakkia ja pakoon. Pääsimme sitten toista kautta viime metrit alas.”
”Metsästys päättyi tähän ja oli kotiinpaluun aika. Afrikkaan jäi taas pala sielua. Paluumatka sujui rauhallisesti ja aseiden kanssa oli taas sama ruljanssi kuin tullessakin.
Nyt sain jopa nukuttua pitkällä yölennolla johtuen varmaan viikon jahtiväsymyksestä. En voi suositella kenellekään sellaiselle Afrikkaa, jolla on taipumuksia riippuvuuksiin.
Itse jäin pahasti koukkuun jo viime vuonna, eikä tämä tauti lähde nukkumalla, vaan pahenee ajan kanssa. Molemmilla kerroilla vielä kahden viikon ajan palasin joka ikinen yö metsästämään Etelä-Afrikkaan.”
Pätkiä Veijo Matikan tekstistä Etelä-Afrikka 7.-16.3. 2016
Erään puhvelin kohtalo
”Maanantaiaamu ja ensimmäinen metsästyspäivä Etelä-Afrikassa. Taas täällä Eastern Capessa Iron Gate Safaris -farmilla jo viidettä vuotta peräkkäin. Nyt matka olikin vähän erilainen, koska ohjelmassa oli big five -eläi, julman kokoinen kafferipuhveli.”
”Sitten Louw sanoi, että jos lauma hyökkää, ei saa ampua kohti ja jos hän heittää aseensa pois ja lähtee juoksemaan, niin silloin minunkin kannattaa tehdä samoin. Sanoin, etten pysty kovin juoksemaan, johon hän vastasi, että ei voi silloin mitään ja nauroi. Itseä ei kyllä siinä kohtaa yhtään naurattanut.”
”Käveltyämme noin tunnin, näimme vuoren takana laaksossa kaksi erillistä kafferipuhveli laumaa. Aikansa kiikaroituamme PH (ammattimetsästäjä) löysi oikean kohteen. Päätimme lähteä myötäpäivään kiertämään tuulen alle samalla laskeutuen akaasiapuiden suojassa kohti eläimiä. Aikamme käveltyämme ja lopuksi hiivittyämme olimme noin 200 metrin päästä laumasta, jolloin PH tuli sanomaan Jarille, että nyt on aika laittaa videokamera päälle.”
”Hiivimme siitä lähemmäksi ja totesimme lähestymiskohdan olevan huono, jolloin taas hieman lisää kierrettyämme pääsimme 80 metrin päähän kohteestamme. Kafferit makailivat kaikessa rauhassa ja me hiljaa kuiskien suunnittelimme taktiikkaa akasiapuiden suojassa.”
”Itse silittelin mahtavan otuksen turpaa ja olo tosi tyhjä. Ihan niin kuin en itse paikalla olisi ollutkaan vaan aivan jossain muualla. Se ontto olo kesti muuten monta päivää ja häiritsi myös loppuviikon metsästystä. Onneksi olin lukenut etukäteen tästä tunteesta ja tiesin siihen varautua.”
Pätkiä Veijo Matikan tekstistä Erään puhvelin kohtalo
Kuuma- ja kylmähuolto Matikka Oy
Neljännesvuosisata sitten kesäkuun alussa Veijo Matikka ryhtyi yrittäjäksi. Toimintaa käynnisteltiin toiminimellä ja siitä siirryttiin pian kommandiittiyhtiömuotoon. Samoihin aikoihin toimintansa aloitti myös Teknokeittiöt Oy Tecnokichen Ltd. Sen Veijo Matikka omisti puoliksi yhtiökumppaninsa kanssa. Muutaman vuoden kuluttua hän kuitenkin osti yhtiökumppaninsa osakekannan ja yrityksen nimeksi tuli Kylmä- ja kuumahuolto Matikka Oy.
Yrittäjyys oli aina houkutellut Veijo Matikkaa ja sopiva tilaisuus avautui aiemman työpaikan lakkauttamisen myötä. Sen jälkeen hän lähti yrittäjäkoulutukseen ja toiminut yrittäjänä siitä pitäen. Alkutaipaleella hän kertoo sijoittaneensa kaikki saadut tulot yrityksen kasvuun. Vuoden starttiraha riitti elämiseen.
Pikkuhiljaa toiminta laajeni ja työntekijöitä palkattiin yksi toisensa jälkeen. Tällä hetkellä palkkalistoilla on yrittäjän itsensä lisäksi kuusi asentajaa ja osapäiväinen sihteeri.
Yrityksen toimenkuva muodostuu kylmä- ja kuumalaitteiden huolloista, myynnistä ja asennuksista.
– Huolletaan, myydään ja asennetaan ravintolalaitteita ja kaikkia kylmälaitteita mitä löytyy.
Toinen merkittävä osa-alue ovat ilmalämpö-, ilmavesi-, maalämpö-, ja poistoilmapumput ja lämmön talteenotto. Pumppuja sekä myydään, asennetaan että huolletaan. Esimerkiksi lämpöpumppuja löytyy muutamasta kilowatista sataan kilowattiin.
Yritys myös myy ja huoltaa kodinkoneita.
– Jos asiakas tarvitsee koneen nopeasti, me haemme sen ja tulemme asentamaan, Veijo Matikka lupaa.
Maahantuojien kanssa Matikalla tehdään tiivistä yhteistyötä ja he tekevät muun muassa takuuhuoltoja.
Yrittäjät tekevät usein pitkää päivää ja Veijo Matikka haluaa jakaa kiitoksen perheelleen. Erityisesti hän mainitsee vaimonsa, joka on huolehtinut kodista, kun mies on tehnyt yrittäjänä pitkää päivää. Tänä keväänä Matikalla juhlitaan lakkiaisia, kun perheen nuorempi lapsi valmistuu ylioppilaaksi. Vanhempi lapsi on jo lentänyt pesästä.
