Junioripuolella työn täytyy olla pitkäjänteistä. Myös ne, joista ei tule huippuja, täytyy huomioida.
Argentiinan jalkapallomaajoukkueen Ever Banega lähettää millimetrin tarkan kaaripallon MM-turnauksessa Nigeriaa vastaan. Syöttö laskeutuu Lionel Messin reidelle. Pallo täydellisellä kosketuksella haltuun, laukaus ja pallo maalissa. Loistokas ja äärimmäisen vaikea suoritus, johon vain harva maailmassa pystyy.
– Se oli junioreille täydellinen esimerkki siitä, mitä kaikkea nykyjalkapallo vaatii. On oltava täydessä vauhdissa, tehtävä teknisesti puhtaita suorituksia ja kyetä kylmäpäiseen viimeistelyyn. Näitä pieniä yksityiskohtia MM-kisoista on hyvä nostaa esille harjoituksissa, tuumii LeKi-futiksen junioripäällikkö Matti Tuominen.
Jalkapallo on nyt kaikkien huulilla. Naapurissa Venäjällä pallon perässä juoksevat maailman kirkkaimmat tähdet. Ruohonjuuritasolla puolestaan tehdään määrätietoista työtä, jotta Suomi olisi jatkossa mukana samoissa karkeloissa.
Lempäälän–Vesilahden Sanomat otti selvää, kuinka uusia Jari Litmasia, Cristiano Ronaldoja ja Linda Sällströmeitä hiotaan. LeKin Tuominen avasi jalkapallon ajatusmaailmaansa MM-kisojen kunniaksi.
– Viimeisten vuosien aikana LeKi-futiksessa olemme vasta kunnolla tajunneet, mitä pelaajalta vaatii kansalliselle huipulle nouseminen, kansainvälisestä menestyksestä puhumattakaan. Siltä pohjalta suunnittelemme juniorijoukkueidemme toimintaa, treenien jaksotusta ja valmentajien koulutusta, Tuominen pohjustaa.
Harrastamisen laatua halutaan parantaa
Tyttöfutis on noussut valokeilaan sen jälkeen, kun alle 17-vuotiaiden tyttöjen maajoukkue raivasi tiensä sensaatiomaisesti MM-kisoihin. Lempäälässä etenkin tyttöfutis okin kasvanut viime vuosina, ja lajin kehityspohja vahvistuu koko ajan kasvavan harrastajamäärän avulla.
– Yksittäisistä ikäluokista olemme pystyneet kehittämään tyttöjen puolta niin, että joukkueita on G-tytöistä B-tyttöihin. Seuran panostus siihen puoleen näkyy, ja etenkin tyttöfutiskoordinaattorimme Sami Nyyssönen on tehnyt suuren työn, kiittelee Tuominen.
Kaikkiaan LeKi-futiksessa pelaa noin 500 jalkapallon harrastajaa, joista reilu sata on tyttöjä. Kokonaismäärä ei viime vuosina ole suuresti kasvanut, joten panostuksissa on keskitytty enemmän harrastamisen laatuun.
Tuominen alkaa luetella konkreettisia esimerkkejä. Palkattuun henkilökuntaan satsaaminen, valmentajakoulutukseen panostaminen, Taitotori-toiminta, seuran tuki valmentajille ja pelaaminen kovemmissa sarjoissa. Jokainen tuo oman parannuksensa toimintaan, ja yhdessä voidaan puhua jo selvästä laadunparannukseen pyrkimisestä seuran taholta.
– Olemme pystyneet tarjoamaan yhä enemmän toimintaa lahjakkaille pelaajille, jotka haluavat lisävirikkeitä. Samalla täytyy tasapainoilla kuormituksen kanssa: aikaa täytyy olla myös muille lajeille ja omatoimiselle pelailulle.
Talkoohenki ja vapaaehtoisten voimavarat ovat yhä suomalaisen junioriurheilun tukipylväs. Tuominen kiittelee innokkaita valmentajia ja toimihenkilöitä, mutta muistuttaa, että isommallekin määrälle löytyisi tekemistä. Tunnollisten tekijöiden venymiskyky kun ei riitä loputtomiin.
– Aina on joukkueille löytynyt valmentajat, joukkueenjohtajat ja huoltajat. Se on upeaa, koska kaikkia tarvitaan. Kolikon kääntöpuolena vanhanaikainen seurahenki on ehkä menettänyt merkitystään.
Olosuhteet puhuttavat lajissa kuin lajissa, niin jalkapallosakin. Tuominen näyttää excel-taulukkoa, johon on koottu kaikki junnupelit Sääksjärven tekonurmella. Sääksjärvellä ei viikolla juuri treenata, sillä kalenteri täyttyy peleistä. Pelejä on viikossa parhaimmillaan yli kymmenen. Junioripäällikkö lataa tiskiin karuja faktoja.
– Kenttätilanteemme on hyvä vain kesäkuussa ja heinäkuussa. Joudumme käyttämään vuoroja niin Viialasta ja Vesilahdesta kuin uudesta Pikku-Vaparihallistakin, ja kaikki ovat täydellä käytöllä.
– Ylimääräinen pieni tekonurmikenttä auttaisi jo tilannetta hirveästi. Keskuskenttä olisi hyvä tähän. Luulisin, että toinen täysikokoinen tekonurmi auttaisi saamaan kenttäolot tarpeelliselle tasolle, käyttäjiä on niin paljon, Tuominen heittää viestikapulaa päättäjien suuntaan.
Olosuhteita on siis todella tarpeen parantaa. Tuominen näkee ongelman olevan vahvassa yhteydessä lasten ja nuorten liikkumattomuuteen. Hän muistuttaa, että liikkumattomuus maksaa yhteiskunnalle isoja summia. Lapset halutaan ulos tietokoneiden äärestä, ja Tuomisen mukaan se kävisi helpoiten urheiluseurojen kautta. Ne vaan tarvitsisivat pelimerkkejä, kuten riittävät olosuhteet, ajatuksen toteuttamiseen.
– Liikutamme paljon ihmisiä, mutta asenne on hieman sellainen, että älkää ottako lisää väkeä lajinne pariin, kun kentät eivät riitä. Sitä kummeksun, sillä innostusta kyllä olisi. Riittävät olosuhteet ja molemminpuoleinen aito halu tehdä yhteistyötä lasten hyväksi olisivat hyviä lähtökohtia.
– Lisäksi naapurikunnissa ja yksityisessä hallissa harjoittelu maksaa selvästi enemmän. Pian lähestytään kipukynnystä sen suhteen, paljonko harrastaminen voi maksaa.
Liikuntaharrastus on kasvatusmahdollisuus
Jokaisesta pienestä futarista ei voi kehittyä Pelé tai Mia Hamm. Tärkeää on taata matala kynnys aloittamiseen ja harrastuksen jatkuvuus senkin jälkeen, kun isoin liekki laantuu. Tuominen kärjistää, että jos seuroissa ei hoideta työtä hyvin, on hyöty Suomi-urheilulle olematon.
– Jos onnistumme, vanhemmalla iällä nykyiset juniorit voivat olla lajin parissa toimihenkilöinä, alasarjapelaajina ja maksavina katsojina ja he tuovat lapsensa lajin pariin, vaikka nämä eivät ei maailmantähteyttä saavuttaisikaan. Silloin olemme onnistuneet.
– Jopa tärkeämpää kuin kehittää hyviä jalkapalloilijoita on saada tehtyä junioreista parempia liikunnanharrastajia ja ihmisiä. Myös valmentajakoulutuksemme tähtää vuorovaikutus- ja kasvatustaitoon, Tuominen kuvailee.
– Liikunta pitäisi nähdä muunakin kuin vain lajina: kasvatus- ja opetuskapasiteetti on hurja, sillä lapset oppivat paljon eri asioita urheilun parissa.
Jotta jokainen saisi parhaat mahdollisuudet unelmansa tavoitteluun, pystytään seuroissa tarjoamaan tukea. Tuomisen mielestä tärkeää on saada esiin se motivaatio, joka vie junioria eteenpäin. Treenien laatu ei ole este, mutta pelaajalle tulee antaa tuki siihen, että hän voi kehittyä potentiaalinsa mukaan.
LeKi-futiksessa se tarkoittaa etenkin panostusta valmennukseen. Valmentajaryhmät keskustelevat jatkuvasti ja pohtivat kehityskohteita. Selvästi eniten aikaa kuluu treenien ja pelien ulkopuolella harjoitteiden miettimiseen ja kehitystyöhön. Videot ovat tuoneet uuden osan niin valmentajien kuin pelaajienkin koulutukseen: niiden avulla pystytään helposti analysoimaan kehityskohteita ja viemään ne treenikentälle.
– Yhteistyö seurojen ja jopa lajien välillä on myös erittäin tärkeää kehitystyötä. Samoin olennaisia asioita ovat olosuhteiden jatkuva kohentaminen, valmennuksen tasokkuus ja niin sanotun opetussuunnitelman luominen pelaajapolulle. Kaikkein keskeisintä on pitkäjänteisyys.
Mitä Tuominen haluaisi ennen kaikkea tuoda MM-kisoista juniorityön pariin?
– Haluaisin saada tuotua ymmärryksen siitä huikeasta intohimosta ja lajikulttuurista, jota MM-turnauksessa osoitetaan. Ilman sellaista on vaikea päästä huipulle.
