Vesilahden kunnanvaltuusto hyväksyi 27. toukokuuta pitämässään kokouksessa Suomelan alueen asemakaavan. Se oli laadittu Vesilahden kunnan toimesta, mutta maanomistajien kustannuksella.Valtuuston esityslistan mukaan kaava käsitti 63 hehtaarin suuruisen alueen, josta rakennettavan alueen suuruus olisi 15,5 hehtaaria. Kaikkiaan alueelle tulisi toista sataa tonttia, jotka rakennettaisiin vesilahtelaiseen tapaan.
Mikäli oikein ymmärsin esityslistan ja kuulemani perusteella, kunnallisteknisten toimintojen osalta kunta toimittaa tarvikkeet, mutta maanomistajat rakentavat kunnallistekniikan, ilmeisesti myös tiet ja muut alueet. Omistajat saisivat seuraavien neljän vuoden aikana myydä vuosittain yhden kolmasosan tonteista.
Kaavan valmisteluun on käytetty runsaasti aikaa ja pidetty lukemattomia kokouksia, mutta siitä huolimattasen toteuttamiseen liittyy kunnan kannalta monia epävarmuustekijöitä. Tosinlukemattomissa kaavakokouksissa mukana ollut valtuutettu Halme vakuutti, että kaava on tehty jalat maassa. Näin hän vakuutti myös Hovin alueen kaava valmistelun yhteydessä, jossa Taitokaari Oy tyrkytti samantyyppistä sopimusta kunnalle, mutta joka silloisen kunnanhallituksen toimesta hylättiin kunnalle epäedullisena.
Vesilahdessa on nyt vahvat kaavalliset resurssit: Ämmähaudanmäki, Taitokaari Oy ja Suomela, yli 200 eri tarkoituksiin varattua tonttia. Kuinkahan kunta onnistuu valvomaan, ettei tonttien myynti hyvän taloudellisen tilanteen aikana ryöstäydy hallitsemattomaksi. Jotta kunnan talous ei taas ala velkaantua, väestö saisi kasvaa korkeintaan 1,5 prosenttia eli 60–70 henkeä vuodessa. Se merkitsisi vain noin 20–25 tontin myyntiä olettaen, että perhekuntaan kuuluu kolme henkeä. Kuka noilla tonttivarannoilla jättää myymättä, jos kysyntää on ja kauppa käy?
Kunta tässä nähdäkseni luovutti pois päätäntävaltaansa. Hyötyykö kunta tästä sopimuksesta jotain? Sisällöltään se muistuttaa Taitokaari Oy:n sopimusta, johon edellä viittasin.
Tiedän, että muualla kunnat tekevät sopimuksia myös niin, että ne pidättävät itselleen kaikki kaavoitettuun alueeseen tulevat toimenpiteet: tiet, vedet ja viemärit, puistot, leikkialueet jne. Vastineeksi ja korvaukseksi ne pidättävät itselleen kaavoitetusta tonteista tietyn osan, suurimmillaan se saattaa olla jopa 60 prosenttia kaavoitetuista tonteista. Miksi kunta ei neuvotellut itselleen tällaista mahdollisuutta? Tällä tavalla kunta olisi voinut kontrolloida paremmin, mitä myydään ja milloin myydään, mitä kunnallistekniikkaa rakennetaan ja milloin.
Heikki Eronen
