”Ei sole ko tehä!” on lausahdus, jonka muistan monet kerrat kuulleeni rovaniemeläislähtöiseltä ystävältäni. Ystäväni asenne loi suunnitteluvaiheessa oleviin tehtäviin aina kummallisella tavalla positiivista virettä. Se ei ollut niinkään moite vaan asenteen ilmaus; kyllähän sitä pystyy, tarvitsee vain aloittaa!
Jeesus sanoi viimeisiksi sanoikseen seuraajilleen: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni. Siinä sitä on ollut kristityillä savottaa kerrakseen. Inhimillisesti katsottuna tehtävä on valtava. Mutta Jumala, antaessaan meille kristittyinä erilaisia tehtäviä ja kutsumuksia, ei jätä meitä kamppailemaan niiden kanssa yksin. Kutsuessaan meitä seuraansa ja antaessaan mahdollisuuksia toimia Hänen kunniakseen ja lähimmäisemme parhaaksi arjessa, Jumala kyllä tietää millainen ihminen on. Usein heikko, arka ja monella tavalla vajavainen. Jumalan hommissa kyse ei ole siitä, että ihminen menee ja tekee yksin. Siinä on kyse siitä, että ihminen menee ja tekee Jumalan kanssa; häneltä apua ja voimia pyytäen. Kun uskallamme käydä tehtäviin johdatusta rukoillen, usein saamme kokea, kuinka Jumala tulee avuksi. Joskus hyvin yllättävälläkin tavalla.
Meillä jokaisella on monenlaisia tehtäviä, velvollisuuksia ja hommia hoidettavana. Toimeen ryhtyvä voi joutua kamppailemaan monenlaisten sisäisten ja ulkoisten esteiden kanssa. Loivaliikkeisyys tai ryhtymärajoitteisuus eivät ole aina ihmisen huonoutta vaan hänellä voi olla haasteena tarttua toimeen pelon, tehtävän ylivoimaisuuden tai jaksamisen takia. Olen itsekin elämässäni kipeän tietoinen siitä, kuinka aikominen on tekemisen suurin este. Meille kaikille erilaisten huolien ja jahkaamisen suossa rämpiville kuuluu tänäänkin rohkaisun sana:
”Ole rohkea ja luja, älä pelkää äläkä lannistu. Herra, sinun Jumalasi, on sinun kanssasi kaikilla teilläsi.” (Joos. 1:9)
Emmi Korpi
Seurakuntapastori
Lempäälän seurakunta
Lue lisää Hiljaisia hetkiä -kirjoituksia:
