1980-luvulla Lempäälän keskustan läpi pyöräily oli yhtä kädenheiluttelua joka suuntaan. Yli puolet kylän raitilla vastaantulevista oli tuttuja.
Kauppareissu kylän komeimmassa kaupassa eli Hoppos-Matilla saattoi venähtää, kun joka kulmalla tuli turinakumppaneita vastaan. Ravintola Neljään Pilariin ja sittemmin vuosikymmenen puolivälin jälkeen tulleeseen Mirabellaan, jos sattui poikkeamaan tuopilliselle, oli satavarmasti mukavaa ja tuttua juttuseuraa aina tarjolla.
Tuolloin Lempäälässä oli noin 13 000 asukasta, veroäyri oli 15 pennin tietämissä ja junat suhasivat Lempäälän aseman ohi vauhtiaan parantaen.
Nyt lähestyttäessä 2020-lukua ovat kauppareissut ja kylän läpi fillaroinnit nopsaa puuhaa. Monesti käy niin, ettei ainuttakaan tutta kasvoa vastaan tule. Väkiluku on lisääntynyt rapiassa 30 vuodessa reilulla 10 000 hengellä, kun maassamuutto on kiihtymistään kiihtynyt. Veroja maksetaan nykyään prosentin perusteella, ja sehän Lempäälässä on nyt 20,5.
Junat sen sijaan stoppaavat suorastaan kiitettävään tahtiin Lempäälän asemalla.
Moni haikailee ja kaipaa Lempäälän vanhaa menoa ja kauhistelevat nykykeskustan myllerrystä. Kerrostaloja tulee juuri nyt kuin sieniä sateella, myös uljas Lempäälä-talo parkkihalleineen on herättänyt kuntalaisissa vähintään kahdenlaisia mietteitä.
Pian 57 vuotta Lempäälässä asuneena ja jonkun verran pitäjän asioihin vaikuttaneenakin, tervehdin uutta urbaania keskustaa ilolla. Nykyaikana asumisen keskittäminen palveluiden äärelle on viisautta. Logistiikka edelleen Lempäälässä pelaa, oli kyse sitten jo kehutuista junayhteyksistä tai busseista, ja toki omalla autollakin tänne on helppo tulla ja helppo lähteä niin etelään kuin pohjoiseenkin.
Vihreyttä haikaileville on helppo osoittaa, että sitäkin pienellä vaivalla löytää. Myllyranta, kanavan alue, Hääkivi ynnä muuta ovat aivan ”cityn” liepeillä, eikä Hakkarin loistaviin maastoihinkaan iso hyppäys ole.
Ideaparkin tulo rapiat 10 vuotta sitten jätti oman jälkensä Lempäälän keskustan kauppatarjontaan. Muutama kaupan alan erikoisliike kylällä edelleen porskuttaa, siitä korkea lippiksen nosto uuraille yrittäjille.
Kriittisimmät some-kommentoijat sanovat, että ”Lempäälän keskustassa ei ole mitään”. Heille voisi vastata samalla tasolla, että väite on melkoinen loukkaus keskustan kymmenille eri alan yrittäjille.
Moni mielellään ottaa kantaa asioihin niihin sen syvemmin perehtymättä. Lempäälä-taloakin kritisoidaan ja pidetään tyystin joutavana rahan kuluna. Toki huolestuttavaa faktaa on tietoon tihkunut, että hankkeen kustannusarvio normaaliin julkissektorin tapaan pullistuu huomattavasti suunnitellusta.
Lempäälä-taloon suunnitellut virastot, kuntosali, kahvila ja kirjasto ynnä muut tilat totta kai palvelevat kuntalaisia monin eri tavoin.
Lempäälässä on pitkään haikailtu toria. Nyt ymmärrykseni mukaan uuteen keskustaplääniin on torille kaavailtu paikka. Sitten kun hommat ovat valmiina, on haikailijoiden ja kaikkien muidenkin lempääläisten osoitettava torin tarpeellisuus käymällä sankoin joukoin siellä ostoksilla.
Eräs lempääläisjuurinen yritysjohtaja maakunnan laitamilta kuljettaa kerran vuodesa henkilökuntaansa ja/tai asiakkaitaan Tampereelle virkistystapahtumiin. He poikkeavat useimmiten Lempäälän keskustan kautta ja katselevat kehittyvän ja rakentuvan kunnan vilskettä. Väki autioituvasta pikkupitäjästä hämmästelee kerta toisensa jälkeen kehityksen vauhtia. Kun omassa kylässä jo yhden omakotitalon rakennus per vuosi on iso tapahtuma, Lempäälän keskustan nostokurki-metsän näkymä on heille kuin kuva toisesta maailmasta.
