Tarkennuksia seurakuntakirjoituksiin

Lempäälän ev.-lut. seurakunnan kirkkovaltuusto pääsi 24. syyskuuta käsittelemään Lempäälä-taloasiaa, kirjoittajan mukaan puutteellisesti valmisteltuna. Kuva: Kari Pusa

Lempäälän-Vesilahden Sanomissa oli 11. syyskuuta kaksi kirjoitusta koskien seurakunnan menemistä Lem­päälä-taloon, juttu ja pääkirjoitus. Jutun otsikossa todetaan ”kirkkovaltuusto päätti joulukuussa: Lempäälä taloon mennään, kirkkoneuvosto ja taloudellinen jaosto jarruttelevat”. Jutusta puuttuu usei­ta oleellisia asioita.

Joulukuun 2018 kirkkoneuvoston ja kirkkovaltuuston kokouksiin ei pyynnöistä huolimatta saatu mi­­­tään kir­jal­lis­ta esi­tystä kunnalta. Käsittelyssä oli esitys yksityiskohtaisemman valmistelun vaihto­ehdon valinnasta ja raamin asettamisesta hankkeelle. Pykälän otsikkokin on ”seurakunnan uusien toi­mitilojen valmistelu”. Äänestyksen jälkeen tehty raamipäätös oli kustannuksil­taan noin neljän miljoo­naa euroa eli yhtä kuin 15 vuo­den vuokrat.

Ensimmäi­nen kirjallinen esitys kunnalta saatiin vasta toukokuun 2019 taloudellisen jaoston koko­uk­seen, jolloin ilmeni, että joulukuussa 2018 arvonlisäverolliseksi ilmoitettu vuokra oli­kin muuttu­nut ar­von­­lisäverottomaksi ja kustannukset nousseet noin viiteen miljoonaan euroon. Lisäksi oli ilmesty­nyt mer­kittävä lisäkustannus tiloihin tarvittavista muutostöistä, mistä ei ollut joulukuussa ilmoitettu.

Kirkkoneuvosto ja sen taloudellinen jaosto ovat luonnollisesti noudattaneet kirkkovaltuuston aset­ta­maa hintaraamia. Lehdessä todettiin, ettei kirkkoneuvosto kesäkuussa hyväksynyt vuokra­sopi­musta sen kalleuden takia, mutta jätettiin kertomatta pöytäkirjattu päätös, että hinnat ovat kirkko­val­tuuston hyväksymiä raamihintoja huomattavasti korkeammat.

 

Pääkirjoitus ottaa, vastoin lehden yleistä linjaa, niin yksipuolisesti kantaa Lempäälä-taloon menemi­sen puolesta, että jää ihmettelemään, onko kyseessä enemmän tilaustyö kuin asiaa eri kanteilta poh­ti­va hyvä pääkirjoitus. Päätoimittajalla on toki oikeus mielipiteeseensä.

Pieneksi on Lempäälän kuntakeskusta menossa, jos se on vain Lem­päälä-talon pihapiiri ja noin 100 metrin päässä ollaan sivussa ihmisvirtojen ääreltä.

Pääkirjoituksen sävy hautausmaasta oli aika ikä­vä. Kun sitä puutarhamaista kuntakeskusta saadaan edelleen odotella, niin kirkkohautausmaa on ai­noa ”puis­to” Lempäälän ydinkeskustassa, hyvin hoi­dettu ja muistorikas paikka. Siellä liik­kuessani olen aina nähnyt muitakin kävijöitä, myös nuorem­paa väkeä. Opastetut hautausmaakierrokset ovat suosittuja kulttuuritapahtumia.

Joulukuun 2018 kirkkovaltuuston kokous oli edellisen valtuuston viimeinen. Uusi kirkkovaltuusto oli valittu marraskuun seurakuntavaaleissa ja sen toimikausi alkoi 1.1.2019. Jostain syystä haluttiin välttämättä, että vanha valtuusto käsittelee Lempäälä-taloasiaa 11 päivää ennen toimikautensa päät­ty­mistä ja ilman kunnan kirjallista esitystä. Jätin siihen eriävän mielipiteeni, jossa totean: ”Päätökset tässä asiassa tulee jättää uusille vaaleissa jo valituille kirkkovaltuutetuille ja hei­­­dän valitsemalleen kirkkoneuvostolle. Heidän aikaansa tämä muutos koskee.”.

Uusi kirkkovaltuusto pääsi vasta 24. syyskuuta ensimmäisen kerran käsittelemään Lempäälä-taloasiaa, vali­tet­ta­vas­ti taas ilman ajantasaista vuokrasopimusluonnosta ja puutteellisesti valmisteltuna. Paljolta oli­si säästytty, jos uusi kirkkoval­tuus­to olisi saanut käsitellä asiaa heti alkuvuodesta, sitten kun kun­ta oli­si kirjallisen esityksen asias­ta saanut aikaiseksi.

 

Raimo Sirén

kirkkovaltuuston ja kirkkoneuvoston jäsen sekä taloudellisen jaoston varapuheenjohtaja