Vesilahden kunnan asukkaana voin hyvällä omallatunnolla sanoa tuntevani julkisen liikenteen vaikutuksen arkielämässäni. Olen 15-vuotias koululainen ja käytän joukkoliikennettä useita kertoja viikossa. Monta kertaa, jos bussista on myöhästynyt, on seuraavaa saanut odotella jopa tunnin ajan kylmässä lokakuun tihkusateessa.
Kun asumme näinkin kaukana kaupungin vilinästä, että harva oppilas pääsee kouluun kävellen tai polkupyörällä, kuvaan astuvat koulukuljetukset. On niitä, jotka tulevat kouluun julkisilla, ja myöskin niitä, jotka asuvat niiden saavuttamattomissa. Näiden oppilaiden kohtaloksi jää kulkeminen koulutaksilla tms., joka kulkee vain tarvitun määrän. Muu liikennöinti jääkin sitten huoltajien huolenaiheeksi. Tämä taasen saattaa vähentää koulunjälkeistä toimintaa kodin ulkopuolella, koska kulkemisvaihtoehtoja on rajallinen määrä. Huonot kulkuyhteydet tietenkin sulkevat pois harrastusmahdollisuuksia, varsinkin jos huoltajat eivät töiden takia pysty aikatauluttamaan kaikkea täydellisesti. Tämä jättää useimmat nuoret hyvinkin monesti toimettomiksi vapaa-ajalla. Joskus saattaa käydä niin, että nuorella ei ole harrastuksia juurikaan kulkemisten vaikeuksien takia ja vapaa-aika kuluu kotona istuen joko kouluhommien tai Netflixin parissa. Itse tiedän, että aika usein se kallistuu jälkimmäisen vaihtoehdon puoleen.
Tästä pääsemmekin hyvin konkreettiseen esimerkkiin bussiaikatauluista: Kirkonkylältä lähtee bussi n. tunnin välein 15 kertaa päivässä ja Narvasta harvemmalla aikavälillä kahdeksan kertaa päivässä ja tämäkin vain arkisin. Jos kuvitteellisessa skenaariossa bussista myöhästyy, joutuu seuraavaa odottamaan joskus yli tunninkin ajan. Kun julkinen liikenne on mitä on, yhä useampi turvautuu matkoissaan henkilöautoon, jotka taas tuottavat turhia päästöjä.
Kun nuoret kasvavat siihen ikään, että jatko-opiskelu on kysymyksenä, vaihtoehtoja löytyy lähimmillään Lempäälästä. Jos bussien kanssa syntyy aikaisemmin mainitsemiani ongelmia, saattaa vaihtoehtoina olla joko jonkin kulkuvälineen hankkiminen tai poismuutto, joka vie taasen potentiaalisen veronmaksajan kunnasta pois. Molemmista seuraa paljon enemmän haittaa suuressa mittakaavassa kuin jos nuori liikkuisi julkisilla. Julkisen liikenteen puute saattaa myös rajata nuoren jatko-opiskeluvaihtoehtoja.
Voin tähän nyt lisätä itsekin tietäväni, että nuorilla on ongelmia kulkemisen kannalta, olivat ne sitten minkälaisia tahansa, ympäri Vesilahden ja Lempäälän aluetta. Tuorein henkilökohtaisin esimerkki tästä on tämän tet-viikon ajalta, sillä jouduin iltapäivällä lähtemään normaalia aikaisemmin vain koska kyseinen linja on ainoa minulle sopiva.
Viimeisten vuosien varrella on julkista liikennettä ennestään vähennetty, etenkin Vesilahden alueelta, joka aina vaan yllyttää ihmisiä muuttamaan kaupunkeihin. Mielestäni on lievästi absurdia, että käytämme varoja siihen, että saamme ihmiset kiinnostumaan tänne muutosta, mutta samalla leikkaamme asioista, joita ihmiset ensimmäisenä katsovat muuttaessaan. Kaiken järjen mukaan saisimme vähemmällä vaivalla enemmän hyötyä, jos keskittyisimme olennaisten asioiden parantamiseen ja säilyttämiseen.
Silja Kujala
Kirjoittaja on 15-vuotias työelämään tutustuja Vesilahden yhtenäiskoulusta
