Euroopan unioni on niin itsestään selvä toimintakehys, että Suomen puheenjohtajakausi ei herätä kotimaassa keskustelua. Puolen vuoden ajan Suomen ministerit vetävät toimialansa kokouksia. Pääministerillä on hetken laajempi eurooppalainen vastuu. Hän joutuu pohtimaan, miten EU:sta tuleva rahoitus sidottaisiin oikeusvaltio periaatteen noudattamiseen.
Suomi on nyt kolmatta kertaa EU:n puheenjohtajamaa. Suomen itsenäisyys on de facto varmemmalla pohjalla kuin koskaan aiemmin. Mutta tähän on vaadittu järkeä ja valtiotaitoa.
Pitää mennä vuoteen 1959, jotta pääsemme alkuun. Tuolloin EEC:n perustajavaltioiden eli ”kuutosten” ulkopuolelle jääneet Länsi-Euroopan maat eli ”seitsikko” perustivat Iso-Britannian johdolla Eftan (Euroopan vapaakauppaliiton), johon Ruotsi, Norja ja Tanska liittyivät.
Suomi halusi järjestää suhteensa Eftaan, sillä vientiteollisuuden jääminen tullimuurien taakse olisi ollut maalle katastrofi. Tämän näki presidentti Kekkonen, tämän näkivät teollisuusjohtajat, tämän näki hallitus. Marraskuussa 1959 hallitus sai eduskunnalta valtuudet käynnistää neuvottelut tullijärjestelyistä Eftan kanssa. Tämä tapahtui siis melko tarkkaan 60 vuotta sitten.
Ongelmana oli, että Neuvostoliitto näki molemmat läntisen Euroopan kaupalliset integraatiomuodot itselleen haitallisina. NL näki, että uudet integraatiomuodot sulkivat Itä-Euroopan ulkopuolelle. Ehkä NL myös näki, että Efta-ratkaisu heikentäisi Suomen ja Neuvostoliiton välistä kauppaa? Joka tapauksessa Neuvostoliitto harasi vastaan.
Kun Efta tuli voimaan 1960, oli Suomella jo valmiiksi neuvoteltu sopimus, mutta koska kauppapolitiikka on ulkopolitiikkaa, piti Neuvostoliiton suhtautuminen varmistaa. Siihen tarvittiin riittävän laajapohjainen hallitus, joka ohjelmassaan vahvistaisi sen, mitä presidentti vakuutti venäläisille. Siis että kysymys oli vain kaupallisesta järjestelystä. Siksi Kekkonen halusi kokoomuksen hallitukseen. Päiviö Hetemäen uutterasta järjenpuhumisesta huolimatta kokoomus ei äänin 15–10 hallitukseen lähtenyt. Puolueen suhde presidenttiin oli traumaattinen.
Onni tuli Suomen avuksi. Nikita Hrushtsev tuli 3. syyskuuta 1960 Kekkosen 60-vuotispäiville. Tapaamisen yhteydessä Kekkonen kytki Efta-kysymyksen aikeeseensa jatkaa presidenttinä. Syntymäpäiväjuhlien jatkoilla Hrushtsev vakuuttui Kekkosen perusteluista, ja Suomi sai vihreää valoa.
Suomi ei teknisesti ottaen liittynyt Eftaan, vaan teki oman tullisopimuksen Ehtan kanssa (ns. Finneftan), ja Neuvostoliitto sai samat tulliedut kuin Efta-maat. Seuraavana vuonna Kekkonen sai kutsut sekä USA:aan että Isoon-Britanniaan.
Suomi oli osoittanut olevansa osa länttä.
Juha Kuisma
Kirjoittaja on lempääläinen tietokirjailija
