Menneen kesän ilmiöistä mieleenpainuvimpia oli Vesilahdessa viljapelloilla isoina laumoina laiduntaneet valkohäntäpeurat.
Peuroja oli laumoittain molemmin puolin tietä Laukon risteyksestä Tottijärven suuntaan ajellessa. Siellä ne hyvällä ruokahalulla pistelivät poskeensa viljapellon antimia. Laiduntaminen kesti useamman tunnin, joten nälkäinen lauma jätti takuulla jälkensä halmeeseen. Niin olivat elikot keskittyneet ruokailuun, ettei tiellä näkynyt peuroja harhailemassa yhtä vasaa lukuun ottamatta.
Vesilahtelaisen kansanviisauden mukaan on olemassa vain kahdenlaisia autoilijoita: niitä, jotka ovat ajaneet peurakolarin ja niitä, jotka eivät vielä ole ajaneet peurakolaria.
Peuranmetsästys on jo alkanut ja monessa vesilahtelaisessa perheessä pakastimet alkavat pikkuhiljaa täyttyä. Peuroja on niin paljon, että lihaa riittäisi myös myyntiin.
Vesilahti tunnetaan laukonpeuroista, joten peuranlihasta voisi jalostaa paikallisen vetovoima-artikkelin, jota olisi myynnissä vain tietyissä paikoissa ja määrätyn ajan.
Peuran liha täyttää varmasti kovatkin laatuvaatimukset, sillä onhan elikko saanut suven aikana herkutella vesilahtelaisten maanviljelijöiden kaurahalmeissa.
Mikäli murea peuranliha ei maistu, Vesilahdessa on tarjolla kasvisvaihtoehto. Vesilahti aikoo profiloitua lanttupitäjänä.
Mitä tulee lantusta ensimmäisenä mieleen? Kyllä, juuri se ja toiseksi tulee joulu. Lanttu on kuitenkin vallan mainio juures, jota kelpaa syödä ympäri vuoden. Sitä paitsi lanttu on hyvin edullinen ruoka-aines.
Joskus entisessä maailmassa koulussa tarjottiin lantusta raastettua salaattia, jonka piristeenä oli rusinoita. Nyt lanttua ei näy edes ruokapaikkojen seisovissa pöydissä. Sen tilalle ovat tulleet vihreät paprikapalot ja muut vastaavat lähiruoat.
Vesilahdessa vietettiin viikonvaihteessa lanttujaisia, joissa lanttu oli yhteen kokoava voima. Juureksen ympärille oli rakennettu ohjelmaa aina karaokesta lanttulauluun asti.
Sanonnalla lanttu leikkaa viitataan ihmisen päässä tapahtuvaan oivallukseen. Lantun leikkaamisesta varoituksen sana: tylsällä veitsellä lanttua ei kannatta lähteä leikkaamaan. Raaka lanttu on hyvin kiinteä juures, joka helposti pyörähtää veitsen alta, jolloin viilto osuu sormille.
Nyt kun Vesilahti on julistautunut lanttupitäjäksi, paikalliset keittiömestarit ja kotikokit voisivat kehitellä uusia lantturuokia ja miksei myös juomia. Lanttukola, lanttusiideri, lanttu-energiajuoma ja tietenkin lanttukossu, se vihreämpi vaihtoehto.
Lanttua voi pieninä annoksina sujauttaa moneen ruokaan. Lanttu-fanien missiona voisi kuitenkin olla peuran ja lantun yhdistäminen ruokalautasella.
Oletko sinä jo keksinyt hyvän reseptin? Lähetä se meille, niin jaamme sen ja muutkin pääsevät maistamaan herkkua.
” Kun saa syödä lanttuva
Lanttuva, kaaliva, ameriikan herkkuva”
Syö lanttuva, Sleepy Sleepers, 1978.
Kommentointi on suljettu.