Uusi elämänvaihe tulee yleensä kysymättä lupaa edelliseltä. Yhtäkkiä tai varoitellen, tiedossa ollen tai salaa, valittuna tai ilman. Uudessa vaiheessa elämä on samaa kuin ennen, vääjäämättömästi kuitenkin erilaista.
Valmistautumisaikaa uusiin elämänvaiheeseen joskus annetaan, mutta harvoin, jos koskaan mielestämme ihan riittävävästi. Läheisen kuolema, vaikka sopeutumisaikaa olisi ollut, tuntuu tulevan aina liian äkkiä. Eläköityminenkin on useimmiten tiedossa, mutta työstä luopuminen on kuitenkin oma prosessinsa. Minulle molemmat tulivat jokseenkin yhtaikaa: puolison kuolema ja eläkkeelle jääminen. Aika on osoittanut, että vain yhtä asiaa pystyy työstämään kerrallaan. Aika on myös näyttänyt, miten hidasta on surra ja sopeutua uuteen tilanteeseen. Eläköitymisen todellisuuden – sinänsä mieluisesta työstä – käsitän ehkä joskus tulevina vuosina.
Uudesa elämänvaiheessa entisen elämän perustus kestää tai on kestämättä. Kestävä perustus voi olla vain Jumalan Sana, koska siinä ei lasketa mitään itsemme varaan. Kristittynä toivoni on ulkopuolellani, ankkuri elämän myrskyjen ulottumattomissa. Toivo perustuu ikuisesti voimassa olevaan historian tapahtumaan: ihmiseksi tulleen Jeesuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen. Raamatun ilmoituksen mukaan tämä viesti sovituksesta ihmisen ja Jumalan välillä on varma ja tosi, toisin kuin moni muu asia yhteiskunnassamme. Tämä toivon ankkuri on tarjolla kaikille, ei vain hädässä oleville.
Toivo näyttää välillä häviävän, vaikka sen kohde, Jeesus, on sama eilen, tänään ja huomennakin. Yksin jääneelle arki on täynnä kysymyksiä ja haasteita, jotka aikaisemmin on ratkaistu yhdessä. Eteen tulee asioita, joista ei aiemmin ole kuullutkaan. Surullisinta on, että puuttuu ihminen jolle juuri minun asiani olivat tärkeitä.
Ei arvannut nuori pappi vuosikymmeniä sitten siunatessaan isäni haudan lepoon, että sanat Jeremiaan kirjasta “Minä (Jumala) annan teille tulevaisuuden ja toivon” ovat rohkaisset monia kertoja muulloinkin kuin muistaessani ne hautajaiset. Ja saatoinpa kertoa hänelle tämän tänä kesänä hengellisillä kesäjuhlilla tavatessamme ensimmäistä kertaa hautajaisten jälkeen. Hyvät sanat oikeaan aikaan lohduttavat kauan.
Elämän rajallisuuden ymmärtäminen avaa uusia näköaloja, taivas tulee ennen kokemattoman lähelle. Tärkeiksi tulevat vain todella tärkeät asiat. Tämä elämä on vain kirjan kannet ja otsikkosivu, varsinainen tarina kirjoitetaan ikuisuudessa. Kirjan sisällössä jokainen luku on aikaisempaa parempi, sanoo C.S. Lewis Narnia-sarjan viimeisessä kirjassa.
”Pilvet väistyvät, vaikka suru ei hymystäni katoa,ei murhe katseestani. Kirkkaat illat lähestyvät, vaikka kaipaus kiertää kotiani, katsoo kaikista ikkunoista, Mutta kerran valo tulvii huoneisiin ja minä lakkaan odottamasta.” (Pia Perkiö kirjassa Kun kaikki on toisin)
Raija Johansson
