Olen rukoillut suuntaa tielleni. Katsonut ympärilleni ja nähnyt sen. Jokaisella oma polkunsa, erilainen, yhtä arvokas. Kuoppaisen kivistä tietä, umpikujia ja uusia alkuja. Matkaväsymystä, murhetta, koti-ikävää. Iloisia kohtaamisia, onnenkantamoisia ja haaveiden täyttymistä. Olen kulkenut rukoillen ja kokenut sen. Jumalan tienviitat vievät rakkauden tielle. Meidät on kutsuttu kulkemaan tietä arjen keskellä; epävarmana, väsyneenä ja keskeneräisenä.
Olen kohdannut iloja ja suruja. Ristinyt käteni tiukimmin, kun olen vähiten riittänyt. Olen vihannut pahaa ja tahtonut hyvää. Ollut heikkona vahva. Kultaakin kalliimpia lähimmäiset, jotka ovat pysähtyneet vierelle, kun olen apua tarvinnut. Olen löytänyt vihreitä niittyjä ja virvoittavaa vettä. Olen kulkenut rakkauden tietä.
Edessä uudet askeleet. Suuntaan katseeni vakaasti eteenpäin. Rakkauden tiellä tuulee. Valot ja varjot vaihtuvat askelten alla. Aurinko armahtaa pilvien painaman päivän. Yllä kaartuvat oksat, myrskytuulen heiluttamat, sateen piiskaamat. Ottavat vastaan päivänpaisteen ja valon, kuin lahjan. Ilo välkähtelee pisaroissa heinänkorsilla. Rakkauden tiellä en ole yksin. Tässä hetkessä on se, mitä olen kaivannut. Tie, totuus ja elämä. Mielessä sanat: ”Minä olen sinun kanssasi.”
Helena Autti
