Jumalanpalveluksen kohokohta on mielestäni se, jossa lauletaan Kunnia Jumalalle korkeuksissa SOLI DEO GLORIA. Tähän liittyy koko uskon salaisuus. Taivaat julistavat Herran kunniaa ja siihen pieni ihminen saa seurakunnassa yhtyä koko olemuksellaan.
Mutta mitä kunnian antaminen tarkoittaa arkielämässämme. Suuri asia jäsentyy arjessa erilaisiin pieniin osiin, joita emme ehkä aina osaakaan liittää juuri Jumalan kunnioittamiseen.
Kuuluessani kirkkoon ja samalla pienempään yksikköön seurakuntaan, olen samalla Jumalaa ylistävässä ja kunnioittavassa joukossa. Kirkkoon kuulumisen hengellinen ulottuvuus on huikea.
Maailman aikavyöhykkeiden vuoksi esimerkiksi pyhäpäivänä kunnia Jumalalle kuuluu maapallolta koko vuorokauden ajan. Yhteinen jumalanpalvelus mahdollistaa tämän.
Näin maan päällä. Samanaikaisesti taivaassa enkeljoukkojen pauhu kuuluu: kunnia ainoalle Jumalalle. Kunnia meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti. Herra on arvollinen saamaan kunnian, he toistavat. Ihminen voi vain aavistaa kunnian suuruuden nyt, mutta kerran on mahdollista olla mukana tässä riemussa.
Jumalalle annettava kunnia tulee myös osaksi tavallista arkea ja tähän sisältyvät jokapäiväiset tekomme ja ajatuksemme. Esimerkiksi pyhäpäivän vietto, rehellisyys, puheemme ja sanavalintamme, avioliitto, lähimmäisen hoivaaminen, taloudenhoito, vapaaehtoistyö seurakunnassa, oikean ja väärän erottaminen joitain asioita esille ottaakseni. Näistä jokaisesta tilanteesta on kristitylle olemassa ohjeita ja sääntöjä noudatettavaksi. Nyt haluan kiinnittää huomion siihen miellyttävään tilanteeseen, jolloin omien edellytystemme mukaisesti yritämme tehdä parhaamme noudattaessamme Jumalan sanan ohjeita ja onnistumme.
Tämä on säie taivaasta, taivaallinen hohde arjessamme. Miten mahtavaa ymmärtää omien tekojen vaikutuksia, ne voivat julistaa Jumalan kunniaa.
Lähes vuosi sitten eräs virkamies luuli voivansa tukahduttaa Jumalan kunnioittamisen. Veisattaessa kirkkotilojen ulkopuolella virttä, jossa ovat sanat ”Nyt Jumalalle kunnia”, hän kielsi nousemasta seisomaan. Onneksi asia raukesi, koska kristityt nyt vaan ovat tottuneet kunnioittavaan tapaan ja toimivat tradition mukaisesti. Yritys ohjata ihmisiä kielteisesti herkässä tilanteessa oli silti ennenkuulumaton. Kristityiltä kysytään rohkeutta toimia oikein oikean asian puolesta.
Jumalan kunnioittamista ei voi korvata millään.
Mirja Miettinen
