Aluevaalit eivät innostaneet äänestäjiä – ”nukkuvia” on yli puolet, ja se on hälyttävä signaali demokratian tilasta

Juha Raunio.

Historian ensimmäiset aluevaalit jäivät ennakko-odotusten mukaisesti varsin vaisuiksi, jos asiaa tarkastellaan äänestysprosentin kautta. Valtakunnallinen äänestysprosentti jäi vaatimattomaan lukemaan 47,5.

Lempäälä 52,1 prosentilla ja varsinkin Vesilahti 54,6 prosentilla ajavat aktiivisuudessa koko maan keskiarvosta kirkkaasti ohi, mikä on totta kai positiivinen asia. Ehdokkailla ja etenkin puolueorganisaatioilla on itsetutkiskelun paikka, mikä meni vikaan, kun sanoma ei vaalikansaa paremmin tavoittanut. Se, että ”nukkuvia” on yli puolet, on suorastaan hälyttävä signaali demokratian tilasta.

 

Lempäälästä aluevaltuustoon pääsi ennakkoon povatusti neljä: kokoomuksen Jocka Träskbäck 1321 äänellä, demareiden Tuula Petäkoski-Hult 892 äänellä, perussuomalaisten Veijo Niemi 511 äänellä ja vihreiden Tiina Wesslin 484 äänellä.

Vesilahden emeritus kunnanjohtaja Erkki Paloniemi kokosi kokoomuksen riveistä 808 äänen potin ja tuli valituksi.

Träskbäck taitaa somemainonnan ja menestyi sekä eduskunta- että kuntavaaleissa hyvin. Petäkoski-Hult on monien vaalien konkari ja sote-alan ammattilainen. Niemi puolestaan on istuva kansanedustaja, joka on koonnut muhkeita äänisaaliita vaalista toiseen. Wesslin puolestaan sai eduskuntavaaleissa yli tuhat ääntä ja myös kuntavaaleissa kannatus oli vahvaa. Eli minkään tason yllätyksistä ei lempääläismenestyjien kohdalla voi puhua.

Erkki Paloniemen lähtö ehdolle oli varmasti hienoinen yllätys, onhan hänellä vuosikymmenten rooli ollut kunnallishallinnosta virkamiespuolelta. Vesilahden kokoomus teki viisaasti, eikä asettanut muita ehdokkaita, niinpä oman kunnan huikea äänipotti 542 kappaletta oli Paloniemelle betoninen perusta läpimenolle.

Moni lempääläinen ja vesilahtelainen rannalle jäänytkin ehdokas sai hyviä äänisaaliita, joita he kommenteissaan vertasivat kesän 2021 kunnallisvaalien potteihin. Se toki hiukan hämää, onhan kunnallisvaaleissa omasta kunnasta kymmeniä saman puolueen kisaajia, joten äänet pirstaloituvat niissä enemmän.

 

Uusi aluevaltuusto kokoontuu ja ottaa ison taakan eli sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen harteilleen täysimääräisesti vuoden 2023 alusta. Ihmiset kunnissa jäävät odottamaan mitä tärkeille palveluille tapahtuu. Osa pelolla, osa luottavaisena.

Ihan sataselvää on, että rahasta tulee iso puheenaihe, lähinnä sen riittävyydestä ja kohdentamisesta. Lempäälän ja Vesilahden seudulla eivät välimatkat ole hirmuisia, vaikka jotain palvelua joutuisi hakemaan naapurikunnastakin. Toisin on tilanne esimerkiksi Pirkanmaan pohjoisosissa, saatikka harvemmin asutuilla seuduilla Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Aika näyttää, mitä sote-uudistus tarkoittaa myös kuntakentälle. Kiihtyykö kuntien määrän väheneminen, kuten moni povaa. Vai loppuvatko paineet kuntien yhdistämiselle uudistuksen myötä, kuten muun muassa keskustalaiset vakuuttavat.

 

Lue myös:

Maakuntavaalirummun kumina kuuluu vaimeana