Ensimmäisen kerran se tapahtui eräänä kesäisenä iltapäivänä. Hänen piti tulla keskustelemaan kanssani kattoremontista. Sade on vuosien mittaan piiskannut peltikaton maalit siihen kuntoon, että katto pitää maalata uudestaan. Vaihtoehtona on peltien uusiminen. Toisaalta edeltävinä kesinä yhä useammat naapurit ovat valinneet kattomateriaalikseen huopaa. Rankkasateiden sekä myrskyjen yleistyessä, varsinkin öiseen aikaan olen ajoittain päässyt hyvinkin selville siitä, mikä naapurit on moiseen ratkaisuun ajanut.
Siksi en ehkä ollutkaan ensimmäisestä kerrasta kovin katkera. Sainhan aikaa miettiä valintojani vielä uudelleen. Myöhään syksyllä seistessäni toisen kerran keittiön ikkunassa tuijottamassa autiota katua kahvin muuttuessa pannussa tervaksi, harmitus pääsi nostamaan päätään. Tällä kertaa oharit teki ovikauppias. Olin kiitänyt kotiin hiki päässä, hakenut lapset hoidosta, juossut kaupan läpi heitellen ruokaostokset nopeasti kärryihin ja kaasuttanut kotiin ylinopeutta, jotta olisin paikalla sovittuun aikaan. Suotta juoksin ja hoputin lapsia, ketään ei tullut.
Ei kahta ilman kolmatta.
− Hyvää päivää, oliko rouva Lätti puhelimessa.
− Päivää, olen kyllä.
− Myyntiedustajamme kiertelee alueellanne ensi viikolla. Olisiko teillä mahdollisesti tarvetta sadevesijärjestelmien kartoittamiseen?
Päähän muodostuu kuva talon julkisivusta. Joo, jos kuitenkin vaan maalaisi katon ensi kesänä, mitäköhän rännien uusiminen maksaisi.
− No mikä ettei, koska edustajanne voi tulla?
—
Istun keittiön ikkunassa kolmatta kertaa välinpitämättömästi hylättynä ja unohdettuna. Olo ei kuitenkaan ole alistettu, vaan kihisen kiukusta. Mietin, miksi jälleen kävi näin. Olisivatko myyntiedustajat toimineet toisin, jos tapaamiset olisi sovittu mieheni kanssa? Epäilyni johtuu eräästä sovinistisesta vakuutusmyyjästä, joka ei suostunut tekemään kauppaa kanssani, vaan vaati saada laittaa koti- ja autovakuutukset mieheni nimiin.
Olkoon tapaamisen perumatta jättämisen syy mikä hyvänsä, en tule ostamaan näiltä kolmelta yritykseltä ikinä mitään. Sitä vaan rakennusalallekin tiedoksi, että kauppa se on, mikä kannattaa. Tehdessä oppii ja ikääntyvässä talossa tekemistä riittää. Älkää, hyvät myyntimiehet, aliarvioiko naisten päätösvaltaa kodin hankinnoissa. Tietäväthän sen jo autokauppiaatkin, että pelkkä hyvä väri ei ole enää vuosikausiin naisille riittänyt.
