Pirkanmaan maakuntakaavaa vuodelle 2040 ollaan laatimassa Pirkanmaan liitossa. Eri järjestöt ja henkilöt ovat jättäneet asiasta mielipiteitä kaavoittajalle.
Pirkanmaan liiton maankäyttövaihtoehto- ja vaikutusten arviointiraportista voidaan lukea, että väestön kasvu on vuoteen 2040 mennessä noin 120 000 henkilöä Pirkanmaalla. Väestö sijoittuisi eri ennustemalleista riippuen 80-94 prosenttiaTampereen ja lähikuntien ydinalueelle.
Mielestäni tämä muuttoarvio ydinalueelle ja myös kasvuennusteet ovat ylimitoitettuja. Ennusteet perustuvat vanhaan tietoon, jolloin työpaikat olivat suuria keskitettyjä yksiköitä. Todennäköistä on, että maakunnan kehityksen innovatiiviset ratkaisut mahdollistavat yritysten, toimistojen ja asutuksen sijoittumisen jo olemassa oleviin keskuksiin maakunnissa. Työ tehdään vuonna 2040 verkostoituneena pienissä yksiköissä ja etätyönä kotoa käsin. Keskittämisen korostaminen toimii suunnittelun vääränä veturina eikä pysty maakuntakaavan kautta toimimaan paikallisen kaavoituksen ohjenuorana.
Keskittämisen haitat näkyvät eniten Tampereen eteläpuolen maankäytön suunnittelussa. Kärsijänä ovat ihmiset, luonto ja ympäristö. Sadalletuhannelle ihmiselle asuntojen, teiden, rautateiden ja muun infrastruktuurin rakentaminen jättää korjaamattoman jäljen ympäristöön, kulttuurimaisemaan, luontoon ja ilmastoon mittavana hiilijalanjälkenä.
Muutos tulee todeksi niin jokaisen ihmisen lähiympäristössä kuin Lempäälän ja Pirkkalan välisessä osin virkistys käyttöön varatussa metsäalueessa. Alueella sijaitsee useita suojelualueita ja metsälain perusteella arvokkaita kohteita Alue pirstoutuu pieniksi eristetyiksi metsiksi ja joutomaiksi, joissa luonnon monimuotoisuus häviää. Viheryhteyksiä voidaan toki kartalla osoittaa, mutta todellisuudessa niitä ei jää jäljelle.
Valtakunnalliset alueiden käyttötavoitteet vaativat olemassa olevien rakenteiden hyödyntämistä. Ekologisesti tai virkistyskäytön kannalta merkittävät luontoalueet on otettava huomioon ja näitä aluekokonaisuuksia ei tarpeettomaksi pirstota. Näitä ylemmän viranomaisen ohjeita ei maakuntakaavan 2040 suunnittelussa ole Lempäälän ja Pirkkalan kohdalla huomioitu.
Voidaankin kysyä, jos muuttoliike on hillittyä, sopisiko vähäinen liikenteen kasvu olemassa olevien väylien levennyksiin? Pienelle alueelle on turha rakentaa moottoritien oikaisu, kakkoskehätie, oikorata, rata lentokentältä Multisiltaan, järjestelyratapiha ja suuret määrät pieniä teitä suurempien väylien imussa.
Kestävä kehitys on sitä, että jätämme ympäristön jälkipolville vähintään yhtä hyvänä kuin se on ollut itsellämme. Tätä moniulotteista termiä käytetään yhteiskunnan suunnittelussa kaikissa portaissa ja se on myös usean kunnan strategian ytimessä. Käytännössä kestävä kehitys ympäristön kannalta ei toteudu. Kasvulla on rajansa. Menetettyjä peltoja, metsiä, perinteistä kulttuurimaisemaa ja murskattuja kallioita ei saada takaisin. Ilmastonmuutos on tuhoisin seuraus, mitä luonnonvarojen tuhlaus aiheuttaa.
Kasvuennusteet tulisi päivittää. Tähdättäessä vuoteen 2040 maailma on muuttunut. Rakentamistarve on enemmän entisten rakenteiden korjaamista, uudenaikaistamista ja täydentämistä. Fossiilinen öljy on vähissä ja uudistuvaa hajautettua energiaa tuotetaan pienissä yksiköissä. Autot kulkevat ladatuilla akuilla tai vedyllä. Liikkumistarve kauas vähenee. Utopistisia infrastuktuurihankkeita ei enää tarvita ja yhteiskunnalla ei niihin väestörakenteen vanhetessa ole enää varaa. Tulevaisuudessa olemme pakotettuja kestävään kehitykseen.
Matti Pirhonen
Kommentointi on suljettu.