Keskikesän juhlan lähestyessä äiti ja isä pakkasivat meidät – viisi lasta sekä matkatavarat –kolmepenkkiriviseen Peugeotiin. Alkoi keskipenkin ja takapenkin räpätys, eli riitely siitä, kuka istuu missäkin. Lisäksi kiistelimme siitä, kuinka sadan gramman eväskarkkipussi jaetaan seitsemälle. Tunnin matka ei tuntunut pitkältä, kun tiedossa oli mökkeilyä Oulujoen rannalla.
Ajo isosetäni omistaman mökin pihaan tuntui jännittävältä, sillä isä käänsi auton tulosuuntaansa kiertämällä varaston sen takana olevaa joenpenkereeseen rajautuvaa kapeaa maakaistaletta pitkin. Pelkäsin, että tipahdamme jokeen koko sakki, jos isä painaa kaasupoljinta vahingossa liikaa.
Vanhemmille oli suuri helpotus, kun auton ovet aukesivat, ja kakaralauma levisi tantereelle. Eipä aikaakaan, kun veljeni jo kelluivat isojen styroksipalojen varassa joen viileässä vedessä. Ja me tytöt keräsimme niityltä kukkia juhannusyön taikoja varten. Päätimme valvoa puoleenyöhön, juosta alasti mökin ympäri, ja panna kymmenen erilaista kukkaa tyynyjemme alle. Halusimme kukin nähdä sen urhon, joka karauttaa valkealla ratsullaan kosimaan, sitten kun sen aika on. Nukahtaessamme tosin taisimme olla niin väsyneitä, että näimme unissamme vain lauhkeita lampaita, jos niitäkään.
Mökillä päti tietyt lainalaisuudet. Huussireissulle tarvittiin mukaan kummi, joka valvoi oven ulkopuolella, ja piti huolen, etteivät möröt päässeet lähelle pimeälläkään. Saunassa heitettiin roimasti löylyä, jotta sieltä tarkeni juosta pitkät ja jyrkät rappuset alas joelle. Pihakeinun rentouttavassa liikkeessä saattoi nukahtaa, vaikka Agatha Christien kirja oli kuinka jännittävässä kohdassa tahansa. Ja välillä käytiin kurkistamassa salaa naapurimökin pihassa olevaa hienoa Oldsmobilea.
Koska äiti ja isä halusivat kannattaa paikallista kauppiasta myymäläautoineen, pääsimme mukaan täydentämään ruokaostoksia mökkitien päässä olevalle pysäkille. Maitolaiturilla ei melkein malttanut odottaa, milloin bussiin rakennettu minikauppa ilmestyy mutkan takaa. Ja kylläpä jäätelö maistuikin hyvälle, kun sen sai nautiskella mökkitietä pitkin kirmaillen ja niittykukista harhailevia ampiaisia hätistellen.
Jossain vaiheessa isosetäni kuitenkin kuoli, ja mökkireissumme vaihtuivat muihin aktiviteetteihin. Peugeotin perään liitettiin asuntovaunu, ja juhannustaikoja ihmeteltiin joskus Keski- ja Etelä-Euroopassa saakka. Mutta muutaman metallipurkeissa vietetyn viikon jälkeen oli aina ihana palata koti-Suomeen. Ja kyllä se juhannus tuntuu vieläkin oikeanlaiselta silloin, kun sen saa viettää Suomessa mökillä veden äärellä.
