Kyliin kannattaa rakentaa

Maaseudulle ja kyliin rakentaminen on vastatuulessa. Virallisesti asiaa ei ole linjattu, mutta ympäristöhallinnon kaavoittajille antamassa ohjauksessa on tämä sisältö. Äärimmillään kaikki se maalle rakentaminen, joka ei liity maatalouteen, metsätalouteen tai maaseutumatkailuun tulkitaan yhdyskuntarakenteen hajautumiseksi. Jos näin jatkuu, loppuvat kohta viimeisetkin kyläkoulut ja maaseutu autioituu hyödyttömäksi.

Yhdyskuntarakenteen hajautumisperustelu on sikäli erikoinen, että kylissä asuu entuudestaan väkeä. Määritelmästä riippuen yhteensä 1,2–1,6 miljoonaa suomalaista. Näille kylien ihmisille on joka tapauksessa tarjottava kunnalliset palvelut. Periaatteellisempi kysymys koskee asuinpaikan valintaa. Jos ihminen haluaa asua lähellä luontoa ja rakentaa talonsa ekologisesti kestäväksi, miksi hänet pakotettaisiin asemakaava-alueelle?

Jokainen uuden talon rakentava investoi 250 000–300 000 euroa kylään. Jos talon asukkaista toinen käy koko ajan töissä ja toinen on osan aikaa kotona tai työttömänä, saamme työssäkäyntiä karkeasti kuvaavaksi luvuksi 1 + 0,5 henkilötyövuotta. Kun valtakunnallinen keskipalkka on pyöristettynä 3 000 euroa, ansaitsee tuollainen perhe hyvin varovaisesti arvioiden 4 500 e/kk. Tästä voidaan laskea kuntien keskimääräisen efektiivisen veroprosentin mukaan 0,13 e  x  4 500e/kk   x  12kk = 7 020 euroa vuodessa verotuloa kunnalle.

Kymmenessä vuodessa yksi tällainen perhe tuo kunnalle tuloa 70 200 euroa. Jos kunta sallii alueensa kyliin rakennettavan niinkin vähän kuin viisi uutta taloa vuodessa, tulee siitä ensimmäisenä 10 vuotena summaten runsaat 1,9 miljoonaa euroa. Pysyvässä vakaassa tilassa 50 perhettä maksaa kymmenessä vuodessa noin 3,5 miljoonaa euroa.

Mikäli kyläkoulussa on tilaa eikä kunta joudu rakentamaan uutta infraa, on kaikki maallemuuttajien maksama kunnallisvero puhdasta tuloa. Tiet, viemärit ja vesiputket ovat olemassa.  Jos sama määrä ihmisiä muuttaa kunnan taajamaan, seuraa siitä lähes varmuudella investointikustannuksia, koska infrassa ei tavallisesti ole ylimääräistä kapasiteettia vapaana.

Päivähoidon yksikkökustannus on keskimäärin 9 000 euroa vuodessa per hoitolapsi. Perheen muuttaessa kuntaan sama kulu aiheutuu niin taaja-alueilla kuin kylissäkin. Lapsiperheestä koituu aina ja joka kunnassa aluksi kuluja, mutta lasten kasvettua verotuloja.

Ympäristöhallinto on vedonnut Kimmo Kosken raporttiin Kuntatalous ja yhdyskuntarakenne (SY 42/2008). Tuossa tutkimuksessa tehdään tieteellisen tutkimuksen kannalta luvaton vertailu tulojen ja kustannusten haarukkakeskiarvoista. Tällöin yhden päiväkotirakennuksen ääriarvokustannusta verrataan yhden onnekkaan maanmyyntitilanteen tuottoon ja saadaan täysin hiekalle rakennettu johtopäätös kyliin rakentamisen kalleudesta. Kuitenkin saman raportin sivulta 29 nähdään suoraan, että maalle kohdistuva uudisrakentaminen on kunnan kannalta edullisinta. Olisi parasta, että nämä asiat tutkittaisiin uudelleen. Yhteiskuntapolitiikkaa ei pidä perustaa väärille oletuksille.

 

Juha Kuisma

Lempäälä

kylien liiketoiminta-asiamies
Suomen Kylätoiminta ry

Haluaisitko lukea artikkeleita enemmänkin?
Monet artikkeleistamme ovat vain rekisteröityneille lukijoille. Luo tunnukset, niin pääset lukemaan enemmän. Rekisteröityminen on helppoa ja maksutonta.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>