Ihminen haluaa lemmikin monesta eri syystä. Siitä on seuraa, se tuo iloa, sen kanssa voi harrastaa. Valitettavan moni unohtaa, että lemmikki tuo myös velvollisuuksia. Haluan tällä kirjoituksellani herättää välinpitämättömiä, erittäin itsekkäästi ajattelevia kissanomistajia.
Järjestyslaki ei suoraan kiellä kissojen irtipitoa taajamassa. Järjestyslain mukaan kissa ei saa kulkea mm. lasten leikkipaikalla, toreilla, liikuntapaikoilla ja -reiteillä. Järjestyslaki sen sijaan velvoittaa kissan olemaan omistajansa tai haltijansa suoran, välittömän valvonnan alla. Mikäli kissa kulkee ilman valvontaa, se tulkitaan eläinsuojelulain mukaan heitteille jätetyksi. Välittömällä valvonnalla kun tarkoitetaan valvontaa, jossa kissan omistaja tai haltija pystyy ilman viivettä eli välittömästi puuttumaan kissansa tekemisiin tai kulkureittiin.
Metsästyslaki sen sijaan kieltää kissan ja koiran irtipitämisen luonnossa aina maaliskuun alusta pitkälle elokuuhun asti. Tämä perustuu luonnollisesti siihen, että vapaana ilman valvontaa kulkeva kissa tai koira tekee pesiville luonnonvaraisille eläimille ja niiden poikasille suurta vahinkoa. Washingtonin Smithsonian instituutti julkaisi tutkimuksen siitä, kuinka paljon kissat syövät pikkunisäkkäitä. Suuruusluokka yllätti tutkijatkin. Yksi lemmikkikissa tappaa keskimäärin 30–47 lintua ja 177–299 nisäkästä vuosittain. 10-vuotias kissa on ehtinyt siepata suuhunsa jo nelisensataa lintua. Ja huom, kyse on ns. kesystä kotikissasta!
Eläinsuojelulain mukaan henkilö joka pitää eläintä, on vastuussa sen terveydestä ja hyvinvoinnista. Kun kissanomistaja avaa talonsa ulko-oven ja päästää eläimen yksin, oman onnensa nojassa ulos keskellä vilkkaita teitä, miten paljon hän oikeasti välittää kissansa hengestä ja terveydestä? Eikö häntä todellakaan huoleta se, että kissa yliajetaan, tai pahimmassa tapauksessa se vain vammautetaan jolloin se kituu jossain ojanpohjalla päiväkausia ennen kuolemaansa? Eihän kukaan koiranomistajakaan toimi näin. Vai tiedättekö montakin koiranomistajaa, jotka omaa välinpitämättömyyttään (ja laiskuuttaan?) päästävät oman koiransa teille tietymättömille, toivottavat vain “hyviä retkiä, yritä pysyä hengissä, ja yritä kakkia ja pissiä muualle kuin ihmisten pihoille ja hiekkalaatikoihin”. Minä en tunne yhtäkään, mutta tällaisiin kissanomistajiin aika ajoin valitettavasti törmää. Eläinsuojelulain mukaan irti tavatun lemmikin saa ottaa kiinni ja toimittaa kunnalliseen löytöeläinpaikkaan. Hoitokustannukset ko. ajalta jäävät luonnollisesti lemmikin omistajalle/haltijalle. Tämä on muuten vielä varsin ystävällinen keino häätää vieras kissa nurkista.
Suomi on myös voimaansaattanut asetuksella lemmikkieläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen (SopS 49/1992). Sopimuksessa lemmikkieläimellä tarkoitetaan mitä tahansa eläintä, jota ihminen pitää tai joka on tarkoitettu ihmisen pidettäväksi erityisesti hänen taloudessaan omaksi iloksi ja seuraksi. Samaisessa sopimuksessa eläinten hyvinvoinnin perusperiaatteena on, ettei lemmikkieläimille saa tuottaa tarpeetonta kipua tai tuskaa ja että lemmikkieläintä ei saa jättää heitteille. Heitteillä oleva eläin tarkoittaa lemmikkieläinten suojelua koskevan yleissopimuksen ensimmäisen artiklan 5 kohdan mukaan joko koditonta lemmikkieläintä tai sellaista lemmikkieläintä, joka on omistajansa tai haltijansa kotipiirin rajojen ulkopuolella, eikä kenenkään muun omistajan tai haltijan hallinnassa tai suorassa valvonnassa. Riittää siis, että kissa poistuu yksin kotipihastaan.
Mikäli ei ole valmis näkemään vaivaa (kissaahan voi ulkoiluttaa valjaissa siinä missä koiraakin) tai sattuu olemaan välinpitämätön ja itsekäs luonne, mitään eläintä ei kannata ottaa. Sellaisesta menosta kun kärsii vain ko. eläin, sekä ympäristö.
Susanna Hyväri
Koiran- ja hevosenomistaja, Lempäälä
