Kuljun asemakyläläisiltä oli nasakat kirjoitukset tässä (8.7.) ja Aamulehdessä (11.7.), joissa todisteltiin lähettyville aiotun kalliomurskaamon vakavia haittoja asutukselle. Kannattaa lukea ja käydä katsomassa kylätien ahtaus ja sitten kuvitella, miten kohtaavat murskerekat ja ihmiset mahtuivat samanaikaisesti talviselle tielle. Vanhanajan liikennelautakunta olisi puuttunut ihmisten ympäristöä ja turvallisuutta vaarantavaan asiaan. Mutta ei ole liikennelautakuntaa.
Tuhansia hiihtäjiä ja patikoijia edustaen nostamme esiin myös sen, että murskaamo katkaisisi vuosikymmeneksi satojen metrien matkalta sekä maakuntakaavassa olevan ja valtakunnallisesti palkitun Birgitan polun että seutukunnan parhaaksi kehutun hiihtoladun välillä Hakkari – Kuljun asemakylä ja edelleen Pirkkalaan.
Yrittäjä Juha Kallonen haki ja sai Lempäälän ympäristöjaostolta toisella yrityksellä 16. kesäkuuta murskausluvan 10 vuodeksi. Se julkistettiin 24. kesäkuuta Äänestäen syntynyt lupapäätös hakemuksineen, perusteluineen ja lausuntoineen on nähtävillä Lempäälän pääkirjastossa. Siinä on paljon kuljulaisten perusteltuja vastalauseita. Valitusaika päättyy 24. heinäkuuta.
Murskauslupa on haettu Muurannotkontien varteen. Kyseinen metsäautotie on palvellut hiihtoreittinä lähes vuosikymmenen. Birgitan polku puolestaan kulkee aiotun murskaamoalueen läpi.
Tontin pohjoisreunasta on noin 400 metriä Muurannotkontietä maakaasuasemalta kohti Pirkkalaa lähtevälle kaasu- sähkö-hiihtolinjalle. Jos murskeliikenne alkaisi jo tontin eteläkulmasta, niin hiihtoyhteys katkeaisi liki kilometrin matkalta.
Lempäälän kunta panosti paljon euroja jatkaessaan Heposuolta hiihtopaanaa kahteen suuntaan hiihdettävänä kohti Kuljua, kaasulinjaa ja Pirkkalaa. Liki kymmenmetrinen väylä saa lunta ja pysyy puhtaana. Heposuolta jo olemassa olleiden metsäteiden alkuun on noin 4 kilometriä. Myös Birgitanpolku laavuineen ja opasteineen maksoi. Molempien käyttäjämäärät ovat kasvaneet. Patikoijia ja hiihtäjiä on ”omien” lisäksi runsaasti kaikista naapureista, myös ulkomaalaisia kesät-talvet.
Sekä Birgitan polun että hiihtoladun säilymisestä lupahakemuksessa on katteettomia tietoja. Ensimmäisessä hakemuksessa 2013 polku oli kaavailtu siirrettäväksi sopivan kauas murskaamotontista – jonkun maalle. Tämän kesän hakemuksessa Kallonen lupaa jättää tonttinsa reunaan 30 metriä Birgitan polulle. Luonnonrauhasta nauttiminen olisi huonoa, ja räjäytyksistä kulkijoille vaaransa vaikka niitä tehtäisiinkin vain toukokuusta syyskuulle.
Seutukunnan suosituin hiihtoyhteys Hakkari – Kulju -Pirkkala on jäänyt molemmissa hakemuksissa jokseenkin huomiotta. Mainitaan kerran kuin ohimennen: ”Hiihtoreitti voitaneen siirtää tien reunaan kulkevaksi.” Pirkanmaan ely -keskus on poiminut hakemuksesta lausuntoonsa saman: ”Hiihtoreitti on merkitty kulkevaksi alueen viereisellä tiellä.”
Molemmat huitaisut riippuvat tukevasti ilmassa. Kenen maalle, kenen rahoilla, milloin? Korkein Hallinto-oikeus vastasi vastustaviin lausuntoihin ja mielipiteisiin luvattoman löysästi: ”Hakija on esittänyt vaihtoehtoiset reitit Birgitan polulle ja latureitistölle”. Noin systeemiin syötetty virhetieto toistaa itseään.
Satojen kilometrien päässä Kuljusta voi papereista nähdä hiihtoladun, mutta ei likaisen soranajotien reunoilla voi hiihtää, hyvä kun rekka mahtuu. Ainakin puolet hiihtäjistä Kuljun ladulla etenee nykyisin vapaalla hiihtotyylillä, jota varten paanan keskelle pitää jäädä 3-4 metrin ”luisteluväylä” ja reunoille ainakin metrit perinteisen latuja varten eikä puita tai kiviä saa olla kovin lähellä Se mahdollistaa turvallisen kuntohiihdon vastakkain.
Murskeenajo olisi myös turvallisuusongelma siinä, missä tie ja Kulju- Pirkkala latu risteävät kaasulinjalla. Autojen renkaista ja ehkä kuormastakin tippuisi ladulle kiviainesta, joka voisi hyvinkin rajusti pysäyttää alamäkeä laskevan hiihtäjän. Pahimmassa tapauksessa hiihtäjä ja auto voivat törmätä. Kivipöly tarttuu helposti suksen pohjaan.
Hakemusten ainoa totuudenmukainen lausuma hiihtoreitistä on Lempäälän kaavoituspäällikön vastustava: ”Murskaamohanketta ei voi toteuttaa ilman että Hakkari – Kulju yhdysladulle järjestetään vastaava, Muurannotkontien (380 m) korvaava reitti.” Selkeästi sanottu.
Kun kyseessä on lupahakemus 10 vuodeksi, niin sitä ei olisi pitänyt käsitellä varajäsenisessä ympäristöjaostossa kiireisellä juhannusviikolla. Olisi pitänyt jättää asia pöydälle lisäselvitysten ja tarkistusten hankkimiseksi. Suomi menee juhannukselta ”kiinni” , jolloin tietojen tarkistelu ja esim. valitusten teko on hankalaa.
Patikointi ja hiihto Lempäälän hienoilla reiteillä on erinomaista vapaa-ajanviettoa. Lupahakemukseen olisi pitänyt kysyä siten myös vapaa-aikalautakunnan mieltä. Kunnassa eri sektoreitten kanssakäyminen olisi suotavaa ja pitäisi olla normaalia. Se olisi hyvää hallintotapaa.
Kaikki tarvitsemme kalliosta tehtyjä murskeita, koska sora- ja hiekkaharjut on kaivettu tai jääneet asutuksen alle, osa onneksi suojeltu. Mutta ei mursketta millä vaan ehdoilla. Kun kyseessä on 10 vuoden lupahakemus ja odotettavissa hyvä tuotto, niin kannattaisi miettiä jopa uusia kuljetusreittejä sekä ladun ja tien risteämään turvallinen alitus tai ylitys.
Lempäälän Kisa ry – LeKi hiihtojaosto – LeKi kuntojaosto
Jorma Kunnas, Esa Virtanen, Tuomo Helavirta, Antero Korhonen
