Vesilahden kunnanvaltuustolle esiteltiin maanantai-iltana valtion ja kaupunkiseudun kuntien maankäytön, asumisen ja liikenteen sopimusta seuraavalle kolmelle vuodelle.
Lähes tunnin kestäneen virkamiesesittelyn sisällön voi kiteyttää kolmeen sanaan: polkupyörä, joukkoliikenne ja kerrostalo.
Valtuusto seurasi lähes mykistyneenä diashow’ta, jonka sisältö Vesilahden osalta jäi kovin ohueksi. Miten Vesilahdessa toteutetaan esimerkiksi joukkoliikenteeseen tukeutuva yhdyskuntarakenne? Yksi Tampereen joukkoliikenteen bussi kulkee Narvasta Tampereelle. Aina ei tule sitäkään, jos on kuski sattunut aamulla sairastumaan.
Esittelijä jaksoi vyöryttää valkokankaalle yhä uusia karttoja ja kaavioita, joissa kuvattiin kaupunkiseudun tiivisrakentamisen etenemistä erivärisin palloin.
Kaavioista selvisi myös, että haja-asutusalueille rakentaminen on vähentynyt merkittävästi, mikä on ollut sopimusten tavoite. Tämä tiedoksi niille, jotka ihmettelevät, miksi maalle ei saa rakentaa.
Aika moni netistä livenä tapahtumia seurannut putosi varmasti kelkasta. Jos esittelyä pitäisi jotenkin positiivisesti luonnehtia, niin oikea sana olisi tasalaatuinen.
Suomessa on menossa lähes hurmoshenkinen kaupunkirakentamisen aikakausi. Kotimaamme suuret kaupungit ovat maailman mittakaavassa pieniä taajamia, mutta niiden rakentamisen esikuvina ovat miljoonakaupungit, mitkä usein vilahtelevat suunnittelijoiden päiväunilta kuulostavissa puheissa.
Kovin omaperäiseksi tätä urbaaniajattelua ei enää voi luonnehtia. Tulevaisuuden menestyjä on useimmiten se, joka osaa massoista poiketen katsoa eri suuntaan.
