On elämä laina, laulaa Erin. Elämä kokonaisuudessaan on aina lahja ja laina – mieletön sellainen. Viime sunnuntaina kirkoissa kuultiin Jeesuksen vertaus, jossa taivasten valtakuntaa verrataan kuninkaaseen, joka vaatii palvelijaansa maksamaan velkansa. Palvelija oli velkaantunut isännälleen, kuninkaalle, aivan suunnattoman summan, mutta kuningas armahtaakin tämän kokonaan. Armahdettu palvelija tapaa työtoverinsa, joka on velkaa pikku summan tälle ja armahdettu palvelija vaatii velkaa takaisin heti ja velallista vangittavaksi. Lopulta tämä tulee myös kuninkaan korviin ja kuninkaan viesti on: ’Sinä kelvoton! Minä annoin sinulle anteeksi koko velan, kun sitä minulta pyysit. Eikö sinunkin olisi pitänyt armahtaa työtoveriasi, niin kuin minä armahdin sinua? (Matt. 18: 23-35)
Voisi luulla, että Raamattu puhuu menneen maailman ihmisistä, mutta tosiasiassa Raamatun kertomukset puhuvat meistä tämän päivän ihmisistä. Raamatun pyhyys on sitä, että se puhuu sinusta ja minusta ja paljastaa totuuden juuri meistä, tämän ajan ihmisistä. Meistä jokainen on tässäkin kertomuksessa.
Meistä jokainen on saanut huikean lahjan, elämän. Se on lahja ja laina. ”…Elämälle kiitos, sain siltä paljon, kun sain siltä naurun, sen vierelle itkun…”, lauletaan myös. Jos tuota lainaa meiltä perittäisiin, emme pystyisi maksamaan takaisin. Elämä ei ole tasapuolinen tai oikeudenmukainen, mutta jokainen meistä on saanut hoivaa, huolenpitoa ja läheisiä ihmisiä. Moni on saanut mahdollisuuden käydä koulua, kehittää taitojaan, tehdä työtä ja rakastaa. Meillä on kyky nauttia luonnosta ja sen vuodenajoista, elämän kauneudesta ja koko rikkaudesta.
Jos meitä pyydettäisiin maksamaan kaikki tämä sen antajalle, Jumalalle, olisimme korviamme myöten veloissa ja täysin kyvyttömiä maksamaan mitään takaisin. Tämä kaikki on kuitenkin taivaan lahjaa, meille annettu. Itse elämä sen vaikeinakin hetkinä on suurta armoa.
Me ihmiset kuitenkin pidämme saamaamme elämän lahjaa itsestään selvyytenä, emme näe sen arvoa emmekä huomaa, miten meitä on armahdettu. Siksi toimimme kuin kertomuksen armoton palvelija, joka ei arvosta saamaansa lahjaa, vaan vaatii työtoveriltaan pientä velkasummaa heti takaisin.
Kertomus kysyy, missä on myötätunto ja empatia, toisen asemaan asettuminen ja inhimillinen lämpö. Sitä oli tässä kertomuksessa niillä, jotka olivat oikeastaan aivan ulkopuolisia. Sitä oli niillä ihmisillä, jotka saattoivat tuon kaltoin kohdellun palvelijan asian kuninkaan tietoon. Maailmassa paha on usein voitolla siksi, että hyvyys on hiljaa. Sanotaankin, että pahinta ei ole pahojen pahuus, vaan hyvien hiljaisuus. Kertomus rohkaisee asettumaan hyvän puolelle ja pahaa vastaan, aina ja kaikkialla. Se on jokaisen kristityn tehtävä. Omasta edustakin on voitava tinkiä – eikä saa unohtaa, millaisen lahjan on itse Elämältä saanut.
Päivi Aikasalo
Seurakuntapastori, Lempäälän seurakunta
